Takuumiehiä, sorron uhreja ja mainio Minna

Posted: joulukuu 4, 2009 in Kulttuurin kentällä, Tanssi, Teatteri
Avainsanat:, , ,

Työt ovat täyttäneet kuluneen viikon päivät niin, etten ole edes ehtinyt bloggailla. Onneksi Twitter pakottaa kiteyttämään sanottavan 140 merkkiin, ja lyhyitä lastuja olen sinkautellut velvollisuuksien välissä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että olen aherruksen ohella nauttinut mieltä ja sydäntä ravistelevista taidepläjäyksistä, ja siksi nostan framille nyt kolme esitystä, joiden myötä kannustan väkeä suunnistamaan Helsingin Hakaniemen sillan kupeeseen, Espooseen ja Kouvolaan.

KokoTeatterissa sai runsas viikko sitten ensi-iltansa Helena Kallion, Heikki Kujanpään, Jussi Nikkilän ja Anna Veijalaisen käsikirjoittama Lipusta revitty tähti, musiikkia ja fyysistä ilmaisua taitavasti yhdistelevä teos, joka kuljettaa katsojat lähihistorian pelon, sorron ja sodan vuosiin. Esitys pakottaa katsomaan kriittisin silmin myös nykytodellisuutta: mielipidevankeja on joukossamme tälläkin hetkellä, rajojen molemmin puolin. Valtamedia ei heistä kerro, järjestelmä kieltää väärinkäytökset ja kidutuksen, ja suuri yleisö on kiinnostuneempi shoppailusta ja viihteestä. Jäin ystäväni kanssa pohtimaan — taas kerran –miten itsestään selvänä me suomalaiset pidämmekään vapauttamme.

Espoossa pääsin kulkemaan muistojen valtatietä pitkin, kun Glims & Gloms dance company juhli 10-vuotista taivaltaan. Tanssiteatterin perustajat ja taiteelliset johtajat Simo Heiskanen ja Tuomo Railo olivat rakentaneet oivan juhlaohjelmiston, videotaltiointeja ja live-esityksiä yhdistävän kokonaisuuden, joka palautti mieleen huikeita elämyksiä vuosien takaa. Yksi suosikkiesityksistäni on ehdottomasti Eduard Uspenskin kirjaan perustuva, vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Takuumiehet, josta nähtiin monta hilpeätä kohtausta. Olen aina ihaillut tanssijoiden taituruutta — kokeilkaapa itse hallittua akrobatiaa alumiinitikkaiden kanssa!

Lopuksi suuntaan valospotit Kouvolan Teatteriin, jossa estradin valloittaa rohkea ja määrätietoinen Ulrika Wilhelmina, paremmin Minna Canthina tunnettu kirjailija, kauppias ja kohahduttaja vailla vertaa. Ritva Holmbergin kirjoittama, Eero Ojasen säveltämä (laulujen sanat Ilpo Tiihonen) ja Kaija Viinikaisen ohjaama musikaali on raikas, hauska ja herättävä esitys.

Samalla Minna on kirpaiseva muistutus siitä, miten tärkeitä asioita ja epäkohtia Canthin kirjoittamat näytelmät (Työmiehen vaimo, Kovan onnen lapsia, Anna Liisa) nostivat esiin yli sata vuotta sitten — vaan onko mikään muuttunut yhteiskunnassamme? Sama köyhien kyykyttäminen, sama tehtaiden alasajo, sama työttömien hätä jatkuu yhä. Musikaalin tunnelmia voi makustella tässä YouTubeen ladatussa videossa, joka kiteyttää esityksen ydinsanoman: elää — juuri se on ihanaa!

kommenttia
  1. Hirlii kirjoitti:

    Hei, ja kiitos teatterikatsauksesta ! Pienten teatterien esitykset eivät aina pääsee ollenkaan esille valtamedioissa ja siellä usein kokee kuitenkin tähtihetkiä.

    Tuo ”Lipusta revitty tähti” alkoi kyllä kiinnostamaan justiinsa nyt…

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Hirlii, minulla on huono omatunto siitä, että kirjaan niin harvoin tänne blogiin mieltäni ilahduttaneita esityksiä vinkiksi myös muille. Erityisesti tahtoisin nostaa esiin pienten teattereiden ja vapaiden ryhmien esityksiä, joiden resurssit eivät riitä suurten teatteritalojen kaltaiseen valtavaan markkinointiin, mutta mutta… Aina ei vain jaksa kirjoittaa.

    Lipusta revitty tähti ei ole helppo näytelmä, minkä sanon hyvin myönteisessä merkityksessä. Helena Kallion ohjaama esitys askarruttaa mielessä vielä pitkään katsomisen jälkeen.