Paratiisi, pahan hedelmät ja taivaan portin avain

Posted: syyskuu 16, 2009 in Kulttuurin kentällä, Kuvataide
Avainsanat:, ,

Suunnistin viime sunnuntaina Sastamalaan, tarkemmin sanoen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon, sillä halusin nähdä omin silmin Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan tekemät maalaukset. Kirkon piha oli täynnä autoja, ja lisää pyrki joukkoon. ”On se mukavaa, että ihmiset tulevat katsomaan tällaista eikä vain sitä huuhaata”, kommentoi itseäni nuorempi nainen kävellessäni pääovelle johtavaa hiekkatietä. Hän oli jo nähnyt teokset ja oli selvästi vaikuttunut niistä.

Kieltämättä hämmästyin, millainen väenpaljous teputti eestaas kirkon käytävillä ja parvekkeella. Lähes kaikilla oli kamera, ja kuvia otettiin kaikista mahdollisista kulmista. Vaikka tunnelma oli lähes tulkoon basaarimainen, kirkon lumoa se ei hälventänyt. Oli aurinkoinen päivä, ja ikkunoista lankeava valo sai uutuuttaan hohkaavat puiset penkit, turkoosilla maalatut kaiteet ja pylväät sekä maalaukset suorastaan loistamaan. Kirkko oli kaunis kuin koru.

Mikään helppo nakki Lavosen ja Rauhalan yhteistyönä toteuttama kokonaisuus ei ole. Varsinkin Rauhalan teoksissaan käyttämä symboliikka ei välttämättä avaudu kaikilta osin, vaikka kuvien innoittajat ja aiheet — Luomiskertomus, Paratiisi ja Syntiinlankeemus — ovat katsojille pääosin tuttuja. Kirkossa jaettu kirjallinen materiaali paljastaa Rauhalan sukeltaneen tähänkin työhön tutkijan pedanttisuudella: jokainen yksityiskohta on perusteltu. Pidän myös hänen periaatteestaan olla kuvaamatta ihmistä (näkyvissä ovat ainoastaan jalanjäljet), koska Paratiisissa keskeistä ovat nimenomaan luonto-, eläin- ja kasviaiheet. Toisenlaisiakin ääniä on kuultu. Sastamalan kaupungin sivustolla eräs kommentoija on sitä mieltä, että ”peurat ja pääskyset ja muut vaikuttavat Pikkukakkosen lavasteilta, uskottavuus puuttuu”.

Lavosen teoksia kyseinen arvostelija ei kommentoi. Ehkä taiteilijan kuvaamat aiheet — Pietari, Paavali, evankelistat, enkeli, Taivaan portin avain sekä 20-osainen Ristin tie — vastaavat paremmin hänen näkemystään siitä, millaista kuvastoa kirkoissa kuuluisi olla. Itse lumouduin myös Lavosen kädenjäljestä. No, myönnetään ääneen (ja tämän blogin lukijat tietävät jo entuudestaan), että pidän Kuutti Lavosen tuotannosta hirmuisesti. Hänen teoksensa ovat syvästi inhimillisiä, ja niissä on ”impressionistisia tuiverruksia ja hulmahduksia”, kuten Tiina Nyrhinen on ilmaissut taiteilijasta tekemässään haastattelussa (Grafiikanlehti 2005, ss. 10–11). Myös Ristin tien väki näyttäytyy paikoin jopa raaoin vedoin, maalauksista henkii suuri kipu, tuska ja hätä. Poissa on kaikki turha hymistely ja kiiltokuvamainen ote, jolla Jeesusta niin usein kuvataan. ”Uskon taiteen voimaan. Se on rinnakkainen kieli”, Kuutti Lavonen sanoo omassa lyhyessä kirjallisessa selostuksessaan. Niin totta, niin totta.

Summa summarum: käykää katsomassa kirkkotaiteen uusinta helmeä. Aukioloajat löytyvät täältä.

Mainokset
kommenttia
  1. lepis sanoo:

    Täytyisipä käydä katsomassa. Vaikuttaa onnistuneelta. Viimeksi olen käynyt tuon kirkon sisätiloissa (private tour) kun taiteilijat olivat juuri aloittamassa urakkaansa. Siis kauan sitten.

  2. Viides rooli sanoo:

    Kehotin juuri ystävääni suunnistamaan kirkolle. Kokonaisuus on ainutlaatuinen, kokemisen arvoinen. Kunpa Sastamalan seurakunta tai taiteilijat itse julkaisisivat kirjan, jossa kartoitettaisiin työn taustoja ja periaatteita, etsimisen ja löytämisen iloa ja vaikeuksia.

  3. Hirlii sanoo:

    Siellä tulee varmaan käytyä sitten kun tuo ”alkuruuhka” vähän helpottaa. Kuutti Lavosen töitä kävin viime vuonna (vai toissako?) katsomassa viimeksi Salon taidehallissa ja hänellä on väkeviä kuvia. Ei ehkä kaikkien mieleen, mutta minä pidän kyllä hänen kuvakielestään. Noinhan se on kuten hän sanoo taiteesta: ” Se on rinnakkainen kieli”. Siksi se vaikuttaa.

  4. Viides rooli sanoo:

    Moi Hirlii, olet oikeassa: maalauksista ja kirkon tunnelmasta nauttii varmasti enemmän ilman ruuhkaa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on kuitenkin aika pieni. Taiteilijakaksikko on tehnyt komeaa työtä. Hienoa on myös se, ettei kumpikaan jää toisen varjoon, vaan teokset muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.