Ihminen kaikkine kerroksineen

Posted: elokuu 21, 2009 in Kirjallisuus, Media
Avainsanat:,

Tänään posteljooni heitti luukusta suosikkijulkaisuni, pitkän kesäloman jälkeen ruotuun palanneen Yliopisto-lehden (8/2009). Aihehaitari venyy tälläkin kertaa laajalle: mansikoista rahapeleihin, guru-ukoista makakeihin ja kauneusjournalismista elämäntapafilosofiin. Hotkin ensimmäiseksi Tapio Ollikaisen jutun runoilija Johanna Venhosta. Jo kuva on herkku. Siinä Venho likistää itseään silmät kiinni kansanrunouden äidin, Larin Parasken, kivistä kylkeä vasten. Wilma Hurskaisen idea toimii hyvin.

Entäpä Venhon ajatukset sitten. Ennen kuin hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta, Venho opiskeli biologiaa Jyväskylän yliopistossa. Nyt runoilija tunnustaa alkuvaiheen todellisen syyn: halun kadota luonnontieteisiin.

— Ajattelin romanttisesti väistää ihmiselämän monimutkaisuudet pakenemalla metsään. Kahdessa vuodessa huomasin, etteivät luonnontieteet ole minua varten. Ihminen minua aina lopulta kiinnostaa, ihminen kaikkine kerroksineen.

Onneksi, tuumaan. Venhon runoissa ihminen on aidosti läsnä; ne ovat koskettavia, ja kieli on kaunista, heleää. Kotimatkalla kaivan lehden taas esiin ja suunnistan Arja Tuusvuoren johdolla Savoon: mitähän tutkijat ovat löytäneet mansikoista ja millaisia pölyttäjiä ovat lentäjä-ässät?

Mainokset

Kommentointi on suljettu.