Miten voitetaan lepokitka?

Posted: elokuu 3, 2009 in Kulttuurin kentällä, Media, Musiikki
Avainsanat:, , , ,

Tee meistä juttu! Tästä tulee ihan mieletöntä, ainutkertaista, tosi hyvä pätkä! Siis oikeesti! Tee meistä juttu, jooko?

Olen toimittajaurani aikana joutunut lukemattomat kerrat tilanteeseen, jossa näytelmälle/konsertille/näyttelylle/tuotteille/tms. haluttaisiin maksimimäärä (tai edes pikkuriikkisen) julkisuutta. Median kiinnostuksen kuvitellaan automaattisesti tuovan läjäpäin yleisöä ja/tai ostajia, mikä samalla kasvattaisi myös tekijöiden kassavirtoja. Mutta ei se nyt vain niin mene.

Kaiku Entertainment Oy:n toimitusjohtaja, musiikin kentällä ansioitunut Pekka Ruuska piirtää blogissaan osuvasti mediahypetykseen liittyvät sudenkuopat. Hän kertoo erään hardrokkarin kanssa käymästään keskustelusta, jossa artisti peräsi yhtyeelleen mainostusta, lehtijuttuja ja radiosoiton aikaansaamista. Tämä kun nostaisi kysyntää ja toisi markkinointiin satsatut rahat takaisin. Mutta ei se nyt vain niin mene.

Ruuska käyttää omissa perusteluissaan erinomaista vertausta, saunaa. Kuten kaikki tietävät, kuumalle kiukaalle heitetty vesi synnyttää hyvän löylyn. Mutta yritäpä samaa temppua kylmien kiukaankivien kanssa. Aivan, ei onnistu. Ensin pitää luoda kysyntä, ja musiikin saralla se onnistuu vain hyvien biisien myötä. Keinotekoisesti kysyntää — ja sitä kautta menestystä — ei voi luoda.

Tämä selittää myös sen, miksi tiedotusvälineet tekevät jatkuvasti juttuja entuudestaan tutuista, jopa vuosikymmeniä julkisuudessa lilluneista henkilöistä. Uusia kasvoja kaivataan koko ajan, mutta yksikään toimitus ei tahdo nostaa tulokkaita esiin. Heihin tartutaan vasta sitten, kun nimi on kuuma, kaikkien huulilla. Siksi hinku televisioon on niin kova — ja perusteltua. Ruudusta tuttu naama kun kelpaa kaikille tiedotusvälineille.

Toinen ongelma, jota tosin Ruuska ei ota omissa pohdinnoissaan esiin, on juttujen näkökulma. Tekijät tahtoisivat tietenkin kertoa esityksistään, musiikistaan, taiteestaan ja tuotteistaan sekä niihin liittyvistä motiiveista ja filosofiasta, mutta tiedotusvälineitä sellainen kiinnostaa yhä vähemmän. Mediassa halutaan kertoa tekijöiden elämästä, ihmissuhteista ja henkilökohtaisista asioista. Keskiöön nostetaan tunteet, rakkauselämä ja traagiset kokemukset.

En tiedä teistä muista, mutta itse olen jo aika kyllästynyt emootioiden hirmuvaltaan. Se on myös yksi niistä syistä, miksi luen nykyään niin mielelläni pienjulkaisuja ja blogeja. Niissä näyttäytyy maailma, jonka valtamedian portinvartijat toistuvasti ohittavat. Tosin myönnän tuntevani myös tiettyä häpeää siitä, että bloggaajat — mm. Markku Jokisipilä ja Osmo Soininvaara — päihittävät asiantuntemuksellaan, päättelykyvyllään ja viitseliäisyydellään valtaosan meistä toimittajista. Heidän tapansa käsitellä ja kritisoida yhteiskunnallisia epäkohtia on ihailtavaa, koska he pyrkivät valottamaan taustoja ja etsivät tekojen syitä. Siinä missä nykymedia haluaa luoda draamaa ja synnyttää keinotekoisia konflikteja, Jokisipilä ja Soininvaara hamuavat ilmiöiden alkulähteille.

Blogit — ja sosiaalinen media ylipäänsä — tarjoavat myös oivan väylän kaikenlaisille tekijöille ja heidän hengentuotteilleen. Netti ei sekään välttämättä takaa menestystä, mutta kysynnän se voi synnyttää. Siinä mielessä netti on vastaus tämän merkinnän otsikolle: lepokitka on mahdollista voittaa internetin avulla. Verkossa kylmä voi muuttua kuumaksi.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.