Epätäydellistä elämää

Posted: kesäkuu 1, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, ,

Repussani kulkee tällä hetkellä mainio matkakirja, amerikkalaisen Elizabeth Gilbertin omaelämäkerrallinen Omaa tietä etsimässä (Otava, 2007). Kiinnostuin kirjasta nähtyäni sattumalta Oprahin tv-ohjelman, jossa Gilbert oli vieraana. Avioeronsa myötä kriisiin joutunut 36-vuotias nainen päätti ottaa vuoden kestävän aikalisän ja merkitsi kalenteriinsa kolme i-kirjaimella alkavaa maata: Italian, Intian ja Indonesian.

Olen lukenut vasta kolmanneksen, herkuttelua ja nautintoja tulvivan Italian, mutta odotan jo nyt innolla seuraavia lukuja nähdäkseni, miten Gilbert kohtaa idän. Hän kirjoittaa sujuvasti ja taitavasti, sellaisella kepeydellä, jonka tietää syntyneen suuresta surusta ja syvästä ahdistuksesta. Erityisesti pidän kirjailijan tavasta ryydittää tekstiä tarkoin harkituilla ihmisiä, ympäristöä, historiaa ja kulttuurisia seikkoja valottavilla yksityiskohdilla ja tiedoilla. Toisin sanoen hän ei vain vello tunteissa, mikä aina saa minut nopeasti karistamaan kirjan kädestäni.

Omaa tietä etsimässä on saanut minut myös toistuvasti pysähtymään ja pohtimaan kirjailijan sanoja ja väitteitä, mikä sekin on mielestäni hyvän kirjan merkki. Nyt olen maistellut ajatusta, joka on alun perin vanhasta intialaisesta joogatekstistä, Bhagavad Gitasta: ”… on parempi elää epätäydellisesti oma kohtalonsa kuin jäljitellä täydellisesti jonkun toisen elämää.”

Gilbert sanoo kirjassa alkaneensa elää vihdoin omaa elämäänsä. Se saattaa näyttää epätäydelliseltä ja kömpelöltä, mutta se näyttää viimeistä piirtoaan myöten häneltä itseltään. Jäin miettimään, kuinka paljon oma elämäni näyttää minulta ja kuinka paljon siinä on asioita, jotka olen tosiasiassa omaksunut muilta. Tätä olen miettinyt usein: kenen unelmia elämässäni toteutan? Omiani vai sittenkin jonkun toisen? Pitäisiköhän minunkin ottaa aikalisä?

Mainokset
kommenttia
  1. Zepa sanoo:

    Hei luin tuon äsken! En odottanut kirjalta MITÄÄN – ja se pääsi yllättämään tosi positiivisesti! Jei!

  2. hirlii sanoo:

    OI voi kuinka hyvin sanottu, tuosta tykkäsin: “… on parempi elää epätäydellisesti oma kohtalonsa kuin jäljitellä täydellisesti jonkun toisen elämää.”

    Tuo lause antaa voimia elää se oma juuri sellaisena kuin se on kulloinkin. Tämän laitan kyllä muistiin, jos oma kuhmuruainen elämä joskus tuntuukin kompuroinnilta. Toisaalta saa myös kysymään, eikö se ole aina sitä omaa ollutkin ?

  3. marja-leena sanoo:

    Ai, onko tämä ”Eat, Pray, Love”? Suomalainen käännös on niin erilainen. Luin tämän viime kesänä, se on todella hilpeä ja surullinen ja miettiväinen, kaikki tunteet ovat kyseessä! Oletko nähnyt Gilbertin puhe TEDissä, josta kirjoitin helmikuussa: http://www.marja-leena-rathje.info/archives/talk_on_creativity.php

  4. Viides rooli sanoo:

    Hei Zepa, minulla oli (ja on) kirjan suhteen odotuksia, koska Gilbertin haastattelu Oprahin ohjelmassa oli niin kiinnostava. Tähän asti tarina on imaissut hyvin mukaansa, ja pidän myös kirjailijan harjoittamasta lempeästä itseironiasta.

    Hirlii, en tiedä sinusta, mutta minä yllätän aina välillä itseni haluamasta jotakin sellaista, joka luupin alla osoittautuukin jonkun toisen haaveeksi tai tavoitteeksi. Meille syötetään jatkuvasti mielikuvia siitä, millaista on hyvä elämä; siinä tulituksessa täytyy olla tarkkana, jotta oma majakka säilyy selkeänä.

    Moi Marja-Leena, pitkästä aikaa! Luin blogistasi ihanasta Euroopan-matkastasi. Sait kosolti hyviä muistoja. :-)

    Olet oikeassa: kyseessä on sama kirja (itse asiassa pidän enemmän englanninkielisestä nimestä, mutta ymmärrän, että sitä on ollut vaikea kääntää iskevästi suomeksi). Miettiväinen on hyvä sana — juuri sitä Gilbertin teksti on, pohtivaa. Kiitos myös vinkistä. Tuo Gilbertin puhe on mennyt minulta ohi.

  5. hirlii sanoo:

    No, minusta:
    sellainen elämä, jota kutsun hyväksi on kuin se päälle hyvin sopiva takki, pitää vettä, jos sataa -kuten toisinaan tapahtuu ja suojaa liialta paahteelta kun paistaa. Se on naulakossani. Tuo ilahdus nousee juuri tuosta lauseesta, jota on myös toteuttanutkin: on tehnyt todeksi, toteuttanut sellaista elämää, jossa voi hyvin. Se vaatii rohkeutta ja joissain asioissa muitakin ominaisuuksia. Ja toki, on myös karsittavaakin.

    Tärkeän kysymyksen äärellä olet, ilman muuta.

  6. Tuima sanoo:

    Vuorottelu- ja virkavapaat ovat hyviä keinoja aikalisälle ja mietinnälle. Suosittelen lämpimästi. Minäkin pidin tuosta oman elämän ajatuksesta, epätäydellisestä omasta muiden täydellisen jäljittelyn sijasta.

  7. Viides rooli sanoo:

    Hei Hirlii, hauska vertauskuva.

    Tuima, vakituisessa työpaikassa työskentelevälle mainitsemasi keinot ovat erinomaisia mietinnän paikkoja. Pätkätyöläiset ja freelancerit joutuvat kohtaamaan henkisen peilinsä eri tavalla. Mutta tavasta viis, tärkeintä lienee, että jokainen meistä pohtisi aidosti valintojaan ja niistä johtuvia seurauksia.