Rakkaalla lapsella on 7567 nimeä

Posted: toukokuu 3, 2009 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, , ,

Tänä sunnuntaina nostan framille ehkä rakkaimman lempibändini, Steely Danin. Biisin valinta oli vaikea, tarjolla on niin monia erinomaisia lauluja, mutta lopulta päädyin vuonna 1972 singlenäkin julkaistuun Do it again. Hain juutuubista kaksi versiota, molemmat livetaltiointeja. Ensimmäinen on 1970-luvulta, ja solistina on David Palmer. Wikipedia kertoo, että Palmer otettiin bändiin, koska Donald Fagen inhosi laulaa elävän yleisön edessä.

Toinen poimimani video on kolmen vuoden takaa, ja siinä laulun tulkitsee Michael McDonald, jonka äänestä pidän todella paljon. Herrojen hiukset ovat vuosien saatossa ymmärrettävästi lyhentyneet ja tyylikin muuttunut, mutta väliäkös sillä. Paras on tallella: soittotaito ja lumo, jonka vain todellinen taituri kykenee luomaan.

Merkintäni otsikko viittaa Steely Danin viralliselta sivustolta löytämääni tietoon. Ennen kuin bändi otti käyttöön nykyisen nimensä, se testasi eri nimiä, kaikkiaan 7567, jos voittajaksi selviytynyt Steely Dan lasketaan mukaan. Tässä muita 50 parhaimman listalle päässeitä: Penis Whip, Oceans of Chocolate, Slime Unit, Thigh Patties, Virginia Mastic Wiener Whistle, The Blabberworks People, Small Doses, The Lipstick Lizards, Shredded Brain Compote, Radical Pattycake, The Bloody Stumps sekä Hard-as-steel Man.

Muita sunnuntaiklassikkoja löytyy täältä.

kommenttia
  1. Kari kirjoitti:

    Steely Dan on minun soittimissani vakiosoitettava, vaikka en oikeastaan ihan varma mikä siinä viehättää. Videoista upposi paremmin vanhempi.

  2. Tuima kirjoitti:

    Steely Dan on bändi, jonka nimi on tuttu muttei tuotanto. Ihan vieras on tämäkin.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Kari, en minäkään osaa analysoida, mikä Steely Danin musiikissa oikein puree. Tietty letkeys ja jazzin vivahdukset, ehkä. Ja tietenkin laulajien, Donald Fagenin ja Michael McDonaldin, äänestä pidän tosi paljon.

    Tuima, olen suoraan sanoen aika yllättynyt. Oletin, että Steely Danin levyt soivat teidän kodissanne tosi ahkeraan ;-).

  4. hirlii kirjoitti:

    Nyt tuli taas yksi aukko paikattua, tämä nimittäin on minulle ”uusi” tuttavuus. Palmer on tuttu toisesta yhtyeestä, eikä ole sama Palmer vaan Carl yhtyeestä Emerson, Lake & Palmer.

    Kiitosta vaan, oli sen verran vaikuttavaa, että taidan seuraavan kerran, käydessäni siinä suomen parhaimmassa levykaupassa Kanessa, katsella josko heidän joku levy sattuisi tulemaan vastaan.

    Pidin kovasti ja myös enemmän tuosta ensimmäisestä videosta.

  5. yaelian kirjoitti:

    OI oi tästä tuli kauheasti muistoja mieleen! Olen tykännyt aina Steely Danista,ja ”Ricky Don¨t loose that number” biisistä tykkäsin erikoisesti. Pidin näistä molemmista versioista, vanhemmasta ja uudemmasta, mutta MM laulaa paremmin kuin DF minunkin mielestäni.

  6. susupetal kirjoitti:

    Steely Dan ei ole koskaan oikein kolahtanut, ehkä hieman liian progea minulle.

  7. Viides rooli kirjoitti:

    Hirlii, löytöretkestäsi tulee hauska — ja pitkä, Steely Danilla kun riittää tuotantoa, johon tutustua.

    Yaelian, mietin pitkään, josko olisin valinnut sunnuntaiklassikoksi mainitsemasi kappaleen, mutta päädyin sitten Do it again -biisiin. Ja olet oikeassa, näistä lauluista nousee mieleen läjäpäin muistoja :-)

    Progea, Susupetal? Jotenkin omassa lokerikossani Yes, Pink Floyd ja Camel ovat enemmän siellä proge-puolella, Steely Dan taas kallistuu mielestäni lähemmäksi Eagles-bändiä, ja jopa Totoa.

  8. susupetal kirjoitti:

    Hmm, ehkä niin -Yes ja Pink Floyd ovat suosikkejani, ne kuuluvat luokituksessani hämy-sarjaan :)

  9. lepis kirjoitti:

    Samoin kuin Karilla, Steely Dan kuuluu vakiosoittokamaani. Aina ja kaikkialla. Ei armoa. Aivan ehdottoman kelpo musiikkia. Ei voi mittään kuin vaipua taas nirvanaan.

    Steely Dan oli muuten livenä aikamoinen pettymys toissa kesänä Porin Jazzeilla. Olivat menneet vääntämään näistä klassikoista jazz-versiot ja soitto oli varsin vetelää. Ei purrut yhtään. Olin hieman raivoissani. Oikeastaan tuo toinen valitsemasi video edustaa sitä linjaa. Näin se toimii nippa nappa, mutta ei livenä.

    Jostain syystä sitä odottaa alkuperäisbiittiä koko kipaleen ajan kun soundi on muuten tuttua…

  10. lepis kirjoitti:

    Niinhän siinä kävi etten voinut tuota toista versiota kuunnella loppuun, kun alkoi kiehumaan. Nyt menen levyhyllylle :)

  11. Viides rooli kirjoitti:

    Hyvä termi, Susupetal, hämy-sarja :-D Ja sinne Steely Dan ei missään tapauksessa kuulu.

    Lepis, pitää paikkansa: alkuperäiset kolahtavat parhaiten. Mutta ymmärrän hemmojen halun modernisoida ja sovittaa biisejä uudelleen. Kuka hullu sitä jaksaa vääntää samoja kipaleita nuotilleen samalla tavalla kymmeniä vuosia?

  12. halo efekti kirjoitti:

    Steely Dan kuuluu ikisuosikkeihini. Heh, tuo nimivalintaprosessi on mennyt multa jotenkin ohi – hauska juttu.

    Reelin’ In The Years on ilmeisesti näistä Steely Danin tsipaleista suurin suosikkini kautta aikojen.

  13. Vaiheinen kirjoitti:

    Steely Dan on yksi niitä bändejä, joiden musaa voi sanoa oikeutetusti ja hyvää tarkoittaen tyylikkääksi.

    Heh… nuo nimivaihtoehdot kieltämättä pistävät hymyilemään…

  14. Viides rooli kirjoitti:

    Halo Efekti ja Vaiheinen, kannattaa kurkata Steely Danin viralliselle sivustolle, josta löytyy lisää uskomattomia bändin nimiä :-D Ja olen samaa mieltä määritelmästä: tyylikästä musiikkia.