Espanjalaisia tunnelmia

Posted: huhtikuu 19, 2009 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:,

Joskus 1970- ja 80-luvun taitteessa eräs ystäväni laittoi levysoittimeeni tämän levyn ja vakuutti: tähän kappaleeseen et kyllästy koskaan. Totta puhui. Jazzin mestarin Miles Davisin hieno versio espanjalaisen Joaquin Rodrigon sävellyksestä Concierto de Aranjuez on seurannut mukanani siitä asti, enkä vieläkään osoita turtumisen merkkejä.

En löytänyt juutuubista yhtenäistä taltiointia, vaan nimimerkki sixties4ever13 on jostakin syystä jakanut teoksen kahteen osaan. Sessio kestää yli 16 minuuttia, mutta konsertto kannattaa kuunnella kokonaan. Minusta se sopii sunnuntain hieman haikeaan tunnelmaan.

Olkaa hyvät, osat yksi ja kaksi.

Lisää sunnuntaiklassikoita löytyy täältä.

kommenttia
  1. Sooloilija kirjoitti:

    Sinullakin täällä espanjalaista tunnelmaa..
    Tulen kuuntelemaan paremmalla ajalla kokonaan. Kuuntelin ensin vain alkua, aamupala kutsuu..

  2. Tuima kirjoitti:

    Suhtauduin tähän aluksi epäluuloisesti, koska tuo Aranjuez on niin selkeästi kitarakappale. Mutta yllättävän hyvältä kuulosti, voisi kuunnella toistekin.

  3. yaelian kirjoitti:

    Nautittavan kuuloista! Mulla on Davisin musaa, mutta tätä hänen versiotaan Aranjuezin konsertista en ole kuullut.Pidin!

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Sooloilija: aamiainen on päivän tärkein ateria, eikös sitä niin sanota. Käy ensin kunnolla tankkaamassa, niin jaksat kuunnella kaikki sunnuntaiklassikot läpi ;-)

    Tuima: Minä opin tuntemaan nuo kitaraversiot vasta sen jälkeen, kun olin kuullut tämän Miles Davisin esityksen. Minusta on hämmästyttävää, miten haavoittuvaiselta ja kauniilta Davis saa trumpettinsa kuulostamaan.

    Yaelian: Tunnustan avoimesti, etten jaksa kuunnella Miles Davisin ”tosijazzia”, se menee sellaisiin sfääreihin, joihin en yllä, tai mielentilani ei vain kerta kaikkiaan taivu. Mutta tähän biisiin olen ihastunut täysin, enkä — ystäväni ennustuksen mukaan — tunnu kyllästyvän siihen koskaan.

  5. lepis kirjoitti:

    Dream on!

    Miles Davies oli ja on edelleen suuria musiikkimiehiä. Onneksi jätti jälkeensä näin upeaa tavaraa nautittavaksemme. Tämä on yksi parhaista!

  6. Kari kirjoitti:

    Ehdin kuunnella vain ensimmäisen noista.

    Kuulosti hyvältä, mutta kitaroihin verrattuna vähän laahaavalta. Miles Davis on niitä suuruuksia, joiden musiikista en ole koskaan päässyt ihan varmuuteen, pidänkö vai en. Jatsi sinänsä menettelee, varsinkin vanhempi tai bluesahtava tavara.

  7. susupetal kirjoitti:

    Kerrassaan upeaa, Miles Davis on niiiin cool, mestari.

  8. Viides rooli kirjoitti:

    Lepis: Miles Davisin sivustolta paljastuu, miten uskomattoman paljon hän ehti elämänsä aikana tehdä. Kunhan vain olisi aikaa tutustua kaikkeen siihen…

    Kari: Tempo nopeutuu nimenomaan tuossa kakkosessa. Mutta olet oikeassa: kitaralla soitettuna teos kuulostaa vauhdikkaammalta.

    SusuPetal: Indeed, so coooooool! ;-)

  9. hirlii kirjoitti:

    No jopas saikin tässä ison musahetken, tämä oli vallan hieno kokemus.

  10. hoover kirjoitti:

    Tunteellista messinkiä. Tämä sunnuntaiklassikot on kertakaikkiaan hyvä keksintö, esiin tupsahtelee uusia ja vanhoja tuttavuuksia.

  11. jPekka kirjoitti:

    Eikös juutuubissa ole kymmenen minuutin pituusrajoitus? Se selittäisi kahteen osaan jakamisen.

  12. Hane kirjoitti:

    Miles Davis on ihan huippu, vaikken niin jazzista perusta niin Davisia kuuntelen kyllä tosi paljon jostain syystä…ehkä se on vaan niin hyvä !

  13. Viides rooli kirjoitti:

    Hirlii: Nastaa, kun tykkäsit. Teos on kieltämättä sunnuntaiklassikoksi pitkä, mutta halusin esitellä sen siitä huolimatta.

    Hoover: Blogosfäärin Sunnuntaiklassikko-sarja on alun perin Lepiksen keksintö, kiitokset kuuluvat hänelle.

    jPekka: Taidat olla oikeassa, juutuubin säännöt taitavat selittää konserton pätkimisen.

    Hane: Kuten jo Lepikselle ehdin todeta, Miles Davis myös ehti tehdä paljon hienoa musiikkia elämänsä aikana, kuten hänen sivustoltaankin ilmenee.

  14. Vaiheinen kirjoitti:

    Tämä on erittäin hieno biisi ja erittäin hieno albumi. Yksi 1900-luvun musiikin historian kulmakiviä tämäkin. Levy on Miles Davisin klassikkoa Kind of Blue seurannut albumi ja yhä edelleen Davisin ja Gil Evansin yhteistyön jälki kuuluu.

    Tähän ei tosiaan kyllästy koskaan ja itseasiassa levy löytyy sijalta 356 Rolling Stone-lehden 500 greatest albums of all time-listalta, mikä ei jazz-albumilta ole ensinkään huono sijoitus.

  15. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos, Vaiheinen, kattavasta tietopaketista :-). Mukavaa olla samaa mieltä asiantuntijoiden kanssa: Davisin ja Evansin yhteistyönä tekemä albumi on todellakin ajaton aarre.