Seis maailma, tahdon ulos!

Posted: maaliskuu 28, 2009 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, , , ,

Huh-huh, en voi muuta sanoa. Takana on ihan järjetön viikko. Älkää ymmärtäkö väärin, en aio diivailla kiireellä. Äimistelen sitä, miten aikuinen ihminen ei osaa käyttää kalenteria. Puhun tietenkin itsestäni. Kulunut viikko on ollut täydellinen esimerkki kyvyttömyydestäni mitoittaa eri tehtäville niiden vaatimat aikamäärät. Käytännössä se on tarkoittanut, että töitä on paiskottu läpi yön.

Mutta valitus sikseen. Kulttuuririntamalta kuuluu hienoja uutisia. Tänään keskityn tanssiin, metsästän lukijoita unkarilaiseen tutkimusprojektiin ja lopuksi paljastan, miten näyttelijä luo roolihenkilölleen kuninkaallisen ylvään asenteen.

Toissa päivänä sähköpostiini ilmestyi uutinen, joka ilahdutti: Kenneth Kvarnström palaa Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän pääkoreografiksi. Siinä on mies, jolla on siivet kantapäissä ja hulvaton huumorintaju. Nautin suunnattomasti hänen liikekielestään, Kvarnström luo teoksiinsa sellaista energiaa ja intensiteettiä, joka vangitsee katsojan täysin ja pitää hyppysissään vielä aikojen päästäkin. On kuvia, jotka eivät koskaan katoa mielestäni.

Myös toinen suomalaisen nykytanssin suurmies, Jorma Uotinen, uurastaa suurella sydämellä. Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin taiteellinen johtaja kutsuu ensi kesänä 400 yläasteikäistä nuorta vieraaksi 40 vuotta täyttävälle tanssifestivaalille. Eleen voisi tietenkin kuitata pelkäksi imagonkohotustempuksi, mutta minä en näe asiaa niin kyynisesti. Olen saanut seurata Uotisen työskentelyä Kuopiossa useana kesänä, ja hänen panoksensa nuorten taideharrastusten edistämisessä on kerta kaikkiaan ihailtavaa.

Apropos, Unkari! Millainen on mielikuvanne tästä runsaan kymmenen miljoonan asukkaan maasta, joka ainakin itselleni tuo oitis mieleen paprikan? Utelen asiaa auttaakseni unkarilaista kirjallisuuden opiskelijaa. Bolgarka Sofi Budapestistä etsii tutkimustaan varten suomalaisia, jotka ovat lukeneet Maija Asunta-Johnstonin kirjan Punapukuisen naisen talo. Tarkoituksena on kartoittaa kirjan synnyttämiä mielikuvia Unkarista ja unkarilaisista.

Olen vastannut Bogin, kuten hänen lempinimensä kuuluu, kysymyksiin, ja voin vakuuttaa, että tehtävä on hauska ja vaivaton. Te, jotka olette tutustuneet mulperipuun varjossa olevaan taloon ja sen puutarhassa ahkeroivaan emäntään, ilmoittautukaa kommenttilaatikon kautta ja välitän teille Bogin yhteystiedot. Autetaan ystävää, jooko!

Ja sitten teatteriin. Haastattelin Q-teatterin Pirjo Lonkaa Teatteri-lehteä (2/2009) varten, ja puheena oli myös hänen vahva ja hienovireinen roolisuorituksensa Lady Macbethinä. Yksi roolin työstämiseen liittynyt löytö loi hahmolle tiukan ryhdin. Kun näin esityksen, en tajunnut, mitä näyttelijä piti kaulassaan. Haastattelussa hän kertoi, miten kuninkaallisen ylväs asenne syntyi: Lonka oli nyörittänyt kaulaansa kaunoluistimen säärystimen. ”Sen kanssa ei voinut laskea leukaa nöyrästi rintakehään.” Mitä kaikkea teatterin ammattilaiset keksivätkään luodakseen roolihenkilöille tavoittelemansa luonteen ja ilmiasun, huh-huh! Lehden kansikuvaa varten Lonka sonnustautui Vampiraksi, hän kun rakastaa kauhuelokuvia.

Ai niin, ja tänään sitten valot sammuksiin ja sähkötoosat tunniksi kiinni klo 20.30, kun Earth Hour käynnistyy.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.