Ei näy huomispäivää

Posted: maaliskuu 15, 2009 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:,

Tämänkertaiseksi sunnuntaiklassikoksi valitsin laulun 1970-luvun loppupuolelta. Näitä sanoja naputtaessani aurinko hohkaa hangella, linnut ovat riehaantuneet ja ilmassa tuoksuu vahvasti kevät, horroksesta heräämisen, kasvun ja toivon vuodenaika. Siihen nähden Hectorin Kadonneet lapset voi olla turhan synkkä biisi, mutta pidän sen ikään kuin mustilla koskettimilla soitetusta äänimaailmasta ja sanoituksesta, joka on puhutellut itseäni alusta asti: nuo juurensa katkoneet, eksyneet, seonneet ja särkyneet evakot, kaikki nuo järjestelmästä pudonneet ja elämän ruletissa viimeisenkin mahdollisuutensa menettäneet ihmiset. Pidän myös sovituksesta; esimerkiksi siitä, miten viulut nousevat esiin luoden samanaikaisesti mielikuvan kauneudesta ja toisaalta mielen hauraudesta. Hieno biisi.

Tänään sunnuntaiklassikoissa suudellaan tulisesti, viihdytään ahertamisen jälkeen Las Palmasin helmassa, valvotaan leiritulen äärellä lehmipojan kanssa, kritisoidaan suomalaista lehdistöä ja kerrataan Billie Jeanin tarina karhean raapivasti. Valintojaan esittelevät muun muassa Tuima, KariSooloilijaHirlii ja Yaelian. Lisää klassikkoja löytyy täältä. Voisiko joku muuten ystävällisesti selittää, miksi listalla näkyy nimeni perässä hymynaama? Minä en ole sitä sinne laittanut.

Lisäys klo 11.00

Nyt on ihan pakko kehua kollegaa. Kotimaisemiin Etelä-Pohjanmaalle palannut Kirsi Haapala kirjoittaa puhuttelevaa tekstiä, innoittavia merkintöjä rikkaasta arjesta ja tärkeistä asioista, isoista ja pienistä tapahtumista. Lukekaa, hyvät ystävät, vanhaa hirsitaloa remontoivan pientilallisen mietteitä blogista, joka on nyttemmin saanut uuden nimen: Hiljentäkää. Kannanotto sekin.

Mainokset
kommenttia
  1. yaelian sanoo:

    Hectorista olen aina pitänyt. Tämä kipale ei muistu mieleen, mutta piti pari kertaa kuunnella. Hector on aina ihana!

  2. Sooloilija sanoo:

    Harvemmin kuultua Hectoria.. Mutta toimii aina.
    Hector on aina ollut syvällinen tulkitsija.

  3. haloefekti sanoo:

    Hectorin joissain piiseissä on minusta jotain aineksia ”Suomen Bowieksi”. Tämä on yksi niistä. Ei mikään suuri suosikkini vuosien varrelta, mutta muistan toki ja ymmärrän hyvin että monet pitävät Hectorista.

  4. Viides rooli sanoo:

    Yaelian, kun Kadonneet lapset -levy aikanaan ilmestyi, myös tämä nimibiisi sai osakseen huomiota, joskin levyn suosikiksi nousi eittämättä Työttömän arkiviisu, Ei mittään. Sitä soitettiin radiossa todella usein.

    Sooloilija, totta puhut: Hectorin lumo piilee tulkitsijan taidoissa.

    Halo Efekti, muistaakseni Hector on aikanaan tunnustanut olleensa hyvinkin kiihkeä Bowie-fani. Minä puolestani tunnustan avoimesti kuuluvani Hectorin alkutuotannon ihailijoihin.

  5. lepis sanoo:

    Tämäkin oli aivan ennen kuulematon biisi, vaikka Hector on yksi kotimaisia suosikkeja. Tosin en kuuntele aktiivisesti kotimaista musiikkia, niin enpä siitä paljoa tiedä. Mukavalta kuulosti.

  6. haloefekti sanoo:

    Viides rooli, minäkin tykkään eniten juuri Hectorin alkuaikojen tuotannosta.

  7. Kari sanoo:

    Tämähän oli tosiaan vuodelta 1978. Aika oli silloin ankeaa, mutta en muistanutkaan sen olleen noin ankeaa. Aikanaan höyläsin tätä levyä ahkerasti, mutta ehkä tuo synkkyys on viime vuosina jättänyt sen levyhyllyyn.

  8. Viides rooli sanoo:

    Lepis, mukavaa, että onnistuin tarjoamaan kunnon yllätyksen :-)

    Halo Efekti, uskon, että meitä on maailmalla enemmänkin. Veikkaanpa, että Tuimakin lukeutuu joukkoon, kunhan hän ehtii kiireiltään ilmiintyä kommentoimaan…

    Kari, 1970-luku oli synkkää ja ankeaa aikaa. Lieneekö kyse ikääntymisestä vai yleisestä nostalgiasta, mutta olen alkanut viime aikoina plarailla 1970-luvun kotimaisia musiikkiaarteita enemmänkin.

  9. Tuima sanoo:

    Hyvä valinta, loisto kappale, jota on tullut kuunneltua paljon kun tuota Kadonneet lapset -levyä veivasin alusta loppuun. Hector on suursuosikkini, joten valinta hänen musiikistaan on aina mukavaa :)

  10. Tuima sanoo:

    Se hymynaama näkyy vain sinulle, koska minä puolestani näen hymynaaman oman nimeni perässä. Ehkä se on ip-osoitteen tunnistin :)?

  11. susupetal sanoo:

    Hectorin 70-luvun tuotanto on huippua, Herra Mirandos, Hectorock jne. Kadonneet lapset särkee sydämen, kiitos.

  12. Viides rooli sanoo:

    Tuima, jotenkin osasin uumoilla, että sinäkin pidät Kadonneiden lasten tunnelmasta. Kiitos tuosta hymynaama-infosta; päätelmäsi lienee oikea.

    Moi SP, mietin pitkään, valitsisinko täksi sunnuntaiksi Herran Mirandoksen, mutta päädyin kuitenkin Kadonneisiin lapsiin. Se vain tuntui tällä kertaa läheisemmältä.

  13. kirsih sanoo:

    Voi kiitos kaimakollega blogini kehumisesta! Oikein mieltä lämmittää. Toisenkinlaista palautetta olen saanut…

  14. tintti sanoo:

    Hector: Amsterdam, mun suosikki, myös alkuperäisenä versiona.

    Kiitos vinkistä lisäyksessä.

  15. Viides rooli sanoo:

    Kirsi, en minä lämpimikseni blogiasi kehu. Tarkoitin mitä kirjoitin: merkintöjäsi on ilo lukea. Voin samalla tunnustaa, että tyylisi ja reipas päivittämisen rytmisi soimaavat omaatuntoani. Kirjoittamisen ammattilaisena minunkin pitäisi saada aikaan tehokasta ja mukaansa tempaavaa tekstiä, mutta välillä sitä ei vain jaksa. Onneksi voin vinkata oman blogini lukijoille hyvistä apajista :-D

    Terve Tintti, Amsterdam on tosi hyvä biisi, mutta enemmän tykkään tästä David Bowien —> tulkinnasta. Myös Eija Ahvo on tehnyt siitä hienon version. Eikä tietenkään pidä unohtaa sitä alkuperäistä, Jacques Brelin voimallista tulkintaa. Tämä joskus 1960-luvulla taltioitu live-versio kannattaa ehdottomasti katsoa ja kuunnella.

  16. hirlii sanoo:

    Hector on ikiklassikko. Tämä biisi, nyt ja tässä aikaudessa, synnytti minussa aivan uudet mielikuvat ja sisällöt. Ajattomuudessaan siis ajankohtainen – tänäänkin. Hectoria on soiteltu ja sitä toivon mukaan tulee aina uudestaan levylautaselle jonkun toimesta. Hyvä valinta, kiitoksia.