Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone

Posted: helmikuu 1, 2009 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:,

Olen tänä sunnuntaina palannut klassikkoa valitessani kotimaan apajille. Hoilasin tätä laulua usein lapsena, sillä se oli minusta kertakaikkisen hauska kappale. Hoilasimme sitä jälleen viime viikolla Elämäni kivet -kirjaan liittyneessä palaverissa, kun puheeksi tuli Muksut; Tapio Lipposen, Anu Toiviaisen, Pekka Mäkisen ja Seppo Porkan perustama lauluyhtye.

Kyseessä oleva kappale on tietenkin Liisankadulla, jonka sanoitus on Pentti Saarikosken käsialaa. Siinä versiossa, jonka olen oppinut ulkoa, mainitaan myös Matti Makkosen ruumisarkkuliike, mutta tosiasiassa Liisankadulla on toiminut jo vuosikymmeniä Mikko Monosen hautaustoimisto. Toimittaja Marjo Kytöhongan jutusta (Kirkko & kaupunki nro 4/2009) käy ilmi, että nimimuutoksen takana piili Yleisradio, joka kielsi aidon nimen käyttämisen. Kruununhaassa asuvat ja/tai siellä usein vierailevat huomaavat myös varmasti, että juutuubin versioon on liitetty valokuva väärästä talosta, mistä myös Sirri2 on kommentissaan huomauttanut.

Tänä sunnuntaina klassikoissa tunnelmoidaan Eppujen kanssa, palataan 1960-luvulle, revitellään lastenhuoneen komerossa, vedetään korkealta ja kovaa, kuiskitaan kiihkeästi makuuhuoneessa, muututaan tähdeksi taivaalla ja halutaan pois täältä ja heti! Musiikin äärellä ovat muun muassa Tuima, Sooloilija, Hirlii, KariSusuPetal, HannaH ja Lepis.

kommenttia
  1. lepis kirjoitti:

    Voi miten paljon hauskoja muistoja tästä tulvahti! Tätä todellakin lapsena hoilattiin, ja isoon ääneen :)

  2. Sooloilija kirjoitti:

    Minä aina lapsena ihmettelin, että mikä on vesiposti.. Hoilasin myös laulua, koska sen sanat jäivät niin helposti mieleen.

  3. lepis kirjoitti:

    Tulisitko äänestämään, kiitos.

  4. Kari kirjoitti:

    Muistoja herättävä laulu. Monesti olen sen oikean talon ohi aikanaan kävellyt.

  5. Tuima kirjoitti:

    Minkähän takia nämä omat muksuni eivät ole ollenkaan innoissaan kun välillä laulelen heille tätä laulua, ekaa säkeistöä ja hatarasti muistettuja paloja sieltä täältä muista säkeistöistä? Tuttu laulu, hauska :)

  6. Viides rooli kirjoitti:

    Lepis, mehän voisimme perustaa siis Liisankadulla-laulun pohjalta oman kuoron ;-) Ja kiitos vinkistä, kävin jo äänestämässä.

    Sooloilija, minä luulin pitkään, että laulussa lauletaan vessa, vesi, posti, keittokomero ja huone, koska se kuulosti ymmärrettävältä. Vasta myöhemmin tajusin, mitä vesiposti merkitsee.

    Kari, itse kävelin viimeksi männä viikolla kyseisen ruumisarkkuliikkeen ohi.

    Tuima, ehkä sinun kannattaisi opetella kaikki säkeistöt sanasta sanaan. Silloin lauluun sisältyvä ironiakin (appi maksanut!) tulisi esiin :-D

  7. HannaH kirjoitti:

    On tämä kuultu 70-luvulla monestikin . Mutta ilman sanojaan se olisi aika toivoton lastenlaulu. Oikein suomalaista.

  8. Viides rooli kirjoitti:

    Moi HannaH, luin juuri kommenttisi Tuiman blogista. Sinä et taida kauheasti viihtyä kotimaisen musiikin parissa ;-)

    Itseäni viehättää niin Eppujen biiseissä kuin tämän viikon sunnuntaiklassikoksi ottamassani Muksujen laulussakin juuri tuo konstailemattomuus, jopa kömpelyys, sekä rivien väliin upotettu itseironia.

    Se, mitä Tuima kirjoitti Epuista omassa kommentissaan, pitää paikkansa: Syrjän veljekset & Co kuuluvat oman ikäpolvemme ilmiöihin. Meistä monet ovat seuranneet heidän kehitystään ja tekemisiään jo 30 vuotta. Eppu Normaali ei ole mikä tahansa bändi, vaan osa omaa kasvu- ja kehityshistoriaamme.

    En myöskään allekirjoita väitettä, että Eppujen biiseistä puuttuisi ”se syvin oma idea”. Jos jokin bändi tässä maassa, niin juuri Eput ovat pitäneet omasta linjastaan tiukasti kiinni. Itse näen Eppu Normaalin biisit samassa valossa kuin jonkun ansiokkaan kuvataiteilijan työt: aihe on sama, mutta vuosien myötä käsittelyssä poraudutaan yhä syvemmälle. Aina siinä ei ole onnistuttu, mutta kuka artisti tai bändi olisi?

  9. susupetal kirjoitti:

    Jäk, en tykkää! Samaa luokkaa kuin Marit ja Mikot, jotka hoilasivat joka välissä yleisradiossa 60-luvulla. Silloin, kun radiosta ei tullut Iltatuulen viestiä…

  10. Tuima kirjoitti:

    Joo, kauan on eppuja kuunneltu ja kuunnellaan edelleen :) Hienoja ovat, helppous on vain näennäistä – heidän jäljissään on vaikea kenenkään kulkea. Vähän sama kuin Antti Tuurilla. Kun lause on loppuun asti hiottu näennäisen yksinkertaiseksi ja silti omaääniseksi, ovat muut samoilla apajilla liki väistämättä vaikutteiden ottajia. Epuilla on vahva oma soundi ja onnekseen myös laulaja, jonka ääni on tunnistettava.

  11. Hirlii kirjoitti:

    Hyvä muistuma tämä !

    Ostin varmaan liki viisitoistavuotta sitten kaksois cd:n, jossa on Muksujen parhaat kokoelmana. Ja sieltä löytyy vallan mainioita biisejä ja rallatuksia, juutuubin jos osaisin tehdä niin niistä kyllä tekisin.

  12. Viides rooli kirjoitti:

    SP, voiko kukaan unohtaa Iltatuulen viestiä? Viikosta toiseen suosituin radiosoittolevy. Miten ihmeessä se oli mahdollista?!

    Tuima, olet oikeassa: Martin äänen tunnistaa koska tahansa :-)

    Hirlii, nyt on ihan pakko huomauttaa: muista tekijänoikeudet! Ei ole tarkoitus, että kaikkea musiikkia tuupataan ilmaiseksi verkkoon, vaikka kyse olisi kuinka ihanista suosikkibiiseistä.

  13. Hirlii kirjoitti:

    No, ei ole suunnitelmissa niiden teko, kun en kuulu juutubien tekijöihin :).

    Muksujen musiikissa on parasta tekstit, kokoelmassa on monta oikein hyvää Saarikosken tekstiä., että ihan pelkistä lastenlauluista ei ole kyse.

  14. Tuima kirjoitti:

    Iltatuulen viesti voitti aina listan – katkera pala. Vieläkään en voi kuunneella ko. kappaletta innostuneena. Nostalgiaa siihen liittyy, mutta mutta.

  15. Hirlii kirjoitti:

    Muksut olivat ennen Iltatuulta jo olemassa…

  16. HannaH kirjoitti:

    En kai minä nyt ihan niinkään sanoisi, etten pidä kotimaisesta musiikista. On näitä joitakin sentään, oikeastaan Dingosta eteenpäin on tehty jo kohtalaisen hyvää musiikkia, kunhan iskelmät rajataan ulkopuolelle. Pidän Sir Elwodin Hiljaisista väreistä, Egotripistä, osasta Nightwishia ja HIM:iä, Kebasta, Dave Lindholmista… onhan näitä ja lisää tulee aika ajoin.

    Mutta omaan nuoruuteeni kuului juuri tällaisia melko kauheita sovituksia eräistä pop- ja rockhelmistä, joita on vaikea antaa anteeksi. Kuten vaikka ”Rööperiin”, jonka pohjana on Penny Lane. Tässä suhteessa Suomi on jonkinlainen Baltian Takahikiä, jossa kaikesta mahdollisesta halutaan tehdä ”Suomen se ja se” vaikka verrattu ei ole kohteen varjonkaan arvoinen. (Kuten Eput vs. Dire Straits).

    Ja ne Eput sitten. Pidän bändin varhaisista punk-kauden levyistä, niistä joissa sanoittajana oli pääasissa Mikko Saarela. Uudemmista vähemmän, mutta joistakin lauluista siinäkin. Sitä kuvaamaasi kehityslinjaa, jossa osaaminen syvenee, en oikein tavoita, ellet sitten tarkoita soundin rikastumista, mutta sellainen kehitys syntyy studiossa isommalla rahalla.

  17. Viides rooli kirjoitti:

    Hyviä musiikintekijöitä ja bändejä luettelet (tosin Dingosta en ole koskaan niin hirveästi pitänyt, poikkeuksena Autiotalo, jonka lumoa en kiistä), minä lisään listaan muutaman oman suosikkini: Wigwam, Cumulus (nimenomaan Heikki Harman vielä ollessa yhtyeessä mukana), Kalevala, Tabula Rasa ja vain hetken leimahtanut Rock´n´Roll Band. Ja ne kaikki ovat ajalta ennen Dingoa.

    On totta, että monista muusikoista ja bändeistä yritetään leipoa ”Suomen sitä ja sitä”, mutta se on pääosin toimittajien (jep, oman ammattikuntani) suht naurettava keino yrittää luoda glamouria hyvinä pitämiensä tekijöiden ympärille.

    Sitä, että biiseistä on tehty ja tehdään suomenkielisiä versioita ja sovituksia, en pidä pahana. Kuten kaikessa taiteessa ja viihteessä — ja elämässä yleensäkin — kyse on laadusta. Jos kotimainen versio on hyvä, se lunastaa paikkansa musiikin historiassa siinä missä alkuperäiskappaleetkin.

    Epuista meidän ei kannata kiistellä. Minä pidän aiheen ja työstämisen syvenemisenä sitä, että tekijä keskittyy omaan juttuunsa pyrkien hiomaan sitä koko elämänsä ajan yhä yksinkertaisempaan ja pelkistetympään muotoon. Se on ilmaisun kirkastamista. Soundin rikastuminen on jotain ihan muuta. Mutta kuten sanottu, ei kannata kiistellä, koska musiikissa on kyse makuasioista. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Ja hyvä niin.