Nuorena nukkunut — ja yhä iskussa!

Posted: tammikuu 1, 2009 in Kirjallisuus, Rainat, Teatteri
Avainsanat:, ,

No niin, vuosi 2009 on alkanut ja hyvältä näyttää: aurinko hohkaa ensimmäisenä aamuna pilvettömältä taivaalta ja mieli askaroi jo lähiviikkojen ja -kuukausien tapahtumien parissa. Tulossa on kiireinen kevät.

Nyt voin paljastaa sen, mihin olen paneutunut viime kuukausien aikana. Olen kirjoittanut näyttelijä Heidi Krohnista elämäkerran, joka ilmestyy helmikuussa. —> Elämäni kivet -kirjan on taittanut Tarja Petrell ja kustantajana on Like.

Voi, millainen matka se onkaan ollut! Tiedän, olen onnekas ja etuoikeutettu saadessani kuunnella hauskasti ja terävästi kerrottuja muisteluja menneiden vuosikymmenten elokuva-, teatteri- ja kulttuurihistoriasta. Puhumattakaan Heidin matkakokemuksista. Hän on reissannut ympäri maailmaa ja sukeltanut rohkeasti vieraisiin kulttuureihin, kokeillut, haistanut ja maistanut paikallisia makuja.

Merkintäni otsikko tulee Heidin tunnetuimmasta elokuvaroolista, Frans Emil Sillanpään romaaniin pohjautuvasta ja Jack Witikan ohjaamasta elokuvasta Silja — nuorena nukkunut, joka sai ensi-iltansa huhtikuussa 1956. Vuotta aiemmin oli käynnistynyt Heidin uran merkittävin kausi, yli 40 vuotta kestänyt teatteritaival. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1995, mutta turha luullakaan, että rouvan veto olisi siihen loppunut. Pah! Heidi on malliesimerkki naisesta, jonka kalenteri on seniorivuosina täyttynyt kiinnostavista ja mielen virkeänä pitävistä riennoista. Siinäkin mielessä hän on innoittava esimerkki.

Kunhan kirjan julkaisupäivä lähenee, palaan satavarmasti aiheen äärelle. Nyt suunnistan lenkille ja nautin täysin siemauksin auringonvalosta. Joulunpyhien aikana ilmestynyt pelastusrengas on saatava katoamaan!

kommenttia
  1. marja-leena kirjoitti:

    Onnittelut kirjan syntymästä ja pian ilmestymisestä mailmaan! Siinähän on mielenkiintoista työtä, lähellä sydäntäsi, viides rooli. Bravo!

    • Viides rooli kirjoitti:

      Olet oikeassa, Marja-Leena. Teatteriin ja elokuviin kiinteästi liittyvän elämäkerran kirjoittaminen on ollut mielekästä työtä. Mutta se on vaatinut myös kärsivällisyyttä, lehmän hermoja, kuten meillä päin on tapana sanoa.

      Toimittaja ei saa koskaan luottaa sataprosenttisesti muistoihin, vaan kaikki faktat on aina tarkistettava. Myös nimien ja vuosilukujen suhteen pitää olla tarkkana. Siinä sitä onkin riittänyt perkaamista, kun kohteena on kokonainen ihmiselämä! Mutta hauskaakin on ollut.