Kaunista vai toimivaa?

Posted: joulukuu 18, 2008 in Arjen ilot, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

On se aika vuodesta, jolloin pähkäilen muiden lailla lahjojen olemusta ja merkitystä. Mitä ostaa ihmisille, joilla on periaatteessa kaikkea? Tietenkin mieltä ilahduttavaa kauneutta sekä viisaita sanoja.

Olen jo paketoinut tärkeitä kirjoja koreisiin kääreisiin, mutta olen sen sijaan empinyt tavallista kauemmin esteettisesti kauniiden esineiden äärellä. Mitä hyötyä on hankkia koje, joka on tyylikäs vaan ei toimi?

Kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden merkitystä nykymuotoilussa pohtii myös toimittaja Aki Petteri Lehtinen uusimmassa Kaltiossa (jolle muuten myönnettiin Vuoden laatulehti 2008 -palkinto lokakuussa). Hän on haastatellut Ihminen tavaratodellisuudessa -juttuaan varten muun muassa Taideteollisen korkeakoulun muotoilun professori Ilpo Koskista, jonka mukaan Helsinki on muuttunut hurjasti yksilöiden ja yritysten signeeraamien tuotteiden myötä. Koskisen mukaan voidaankin puhua semioottisesta taloudesta, jossa esineiden merkeissä nähdään enemmän sisältöä kuin tuotteissa itsessään.

Minua huvitti lukea professorin tuoreesta hankinnasta, Richard Sapperin suunnittelemasta espressokeittimestä, jota Koskinen luonnehtii tekniseksi uutuudeksi ja erittäin kauniiksi. ”Toiminnallisuuden kanssa on sitten vähän niin ja näin. Keitin vuotaa, sen metallikahva polttaa kämmenen ja kaatonokka viiltää sormiin haavoja. Pidän silti esineestä paljon.”

Hmm. Hankkisinko ystävälleni lahjaksi keittimen, jonka käytön jäljiltä kämmen on polttomerkitty ja sormet verillä? Ainakin hän muistaisi minut…

Mainokset
kommenttia
  1. Zepa sanoo:

    Ihanaa että joku muukin sanoo ääneen (ainakin jotakuinkin), että toimimaton skeida on toimimaton skeida, olipa sen muotoillut kuka hyvänsä. Olen jo vuosia kiroillut arkkitehteja, jotka tekevät taloja lähinnä niitä varten jotka kuvaavat talot Imageen, ei ihmisiä varten. Ja samaa pashaa näkyy entistä enemmän myös pienemmissä esineissä. Jotkut on tarpeeksi pösilöitä ostaakseen itselleen mitä tahansa ”designia”. Mullekin on kiertänyt lukemattomia nättejä esineitä, joiden kanssa tuttavat on uupuneet kamppailemaan – kivan näköinen oli ja kallis oli, mutta kun ei toimi kuten ko. esineen pitäisi. Minä taas potkaisen esineen lähimmälle kirpputorille – jos vaikka kukkaruukuksi jollekin…

    Ehkä designerit sitten elävät näillä muutamilla hassuilla päheilijöillä.

    Olisihan sellainenkin vaihtoehto, että suunnittelisi teollisuudelle jotain OIKEASTI toimivaa, mutta se olisi varmaan liian arkista elämää, liian turvallista kuukausipalkkoineen jne. votnot.

  2. Viides rooli sanoo:

    Moi Zepa, juuri siitä on kyse: markkinoilla on yhä enemmän muotoilijoiden suunnittelemia esineitä, jotka ovat näyttäviä mutta käyttökelvottomia. Skeidaa, kuten sanot.

    Minulle on jäänyt mieleen Fiskarsilla elämäntyönsä tehneen Olavi Lindénin (jota arvostan suuresti) kommentti, kun hän arvioi nykymuotoilua. Tai itse asiassa Lindén puhuu designista suunnitteluna, ei muotoiluna. Hänen mukaansa on aina suunnittelijan vika, jos tuote on virheellinen tai sitä ei kykene käyttämään oikein, vaikkapa vahingoittamatta itseään, kuten Sapperin kahvinkeittimen kanssa todistettavasti tapahtuu.

    Pohjoismaisesta designista puhutaan usein ikään kuin yhtenä käsitteenä, mutta tuotteita ei välttämättä yhdistä niiden ulkonäkö, vaan pragmaattinen lähtökohta. ”Erämaassa elävällä ei ollut varaa hankkia komeaa rekeä, joka rikkoutui kesken retken, koska silloin oli henkikulta vaarassa. Kun kyse on käyttöesineestä, olennaista on, että se toimii myös vaikeissa olosuhteissa”, Lindén on todennut. Niin totta.