Musiikillisia muistoja valkokankaalta

Posted: joulukuu 14, 2008 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:,

Vietimme pitkää, rattoisaa iltaa työtovereiden kanssa ja keskustelu polveili kymmenien aiheiden parissa. Jossakin vaiheessa esiin nousivat myös elokuvat, ja ensi viikolla 50-vuotispäiviään juhlivan Timon (lue = kävelevä elokuvaensyklopedia) johdolla ryhdyttiin miettimään parhaiden leffojen listaa.

Kenellekään tuskin lienee yllätys, että nimetyiksi tulivat muun muassa Michael Curtizin ohjaaman Casablancan, Alfred Hitchcockin Takaikkunan ja Ernst Lubitschin Ninotchkan kaltaiset hurmaavat ikisuosikit, mutta joukkoon mahtui yllättäviäkin rainoja kuten John Boormanin vuonna 1972 ohjaama Syvä joki. Itse olen nähnyt elokuvan vain kerran, mutta sen paikoin hyvinkin ahdistava tunnelma on jäänyt mieleeni loppuiäksi.

Boormanin elokuvasta on peräisin myös ensimmäinen kahdesta tämän sunnuntain klassikoiksi valitsemistani biiseistä. Kun leffa tuli puheeksi, muistin oitis kitaran ja banjon välisen vuoropuhelun. Kohtauksen vangitseva ote johtuu osittain banjoa soittavan autistisen pojan ulkomuodosta ja ilmeistä, mutta lumo ja voima syntyvät musiikista, siitä, miten soittajat varovaisen ja tunnustelevan alun jälkeen alkavat yhteisen, aina vain hurjempaan yltyvän tykityksensä. Juutuubista onkimassani pätkässä näyttäytyvät elokuvan päähenkiöt: Burt Reynolds, Jon Voight, Ronny Cox ja Ned Beatty. Banjoa soittava poika on Billy Redden.

Jäin miettimään muita elokuvista mieleeni jääneitä sävelmiä. Niitä on monia. Sen sijaan elokuvamusiikkia, jonka vuoksi olisin innoittunut etsimään käsiini säveltäjän ja tutustunut myös hänen muuhun tuotantoonsa, on jo paljon vähemmän. Mutta sellaisiakin löytyy. Yksi heistä on japanilainen Ryüichi Sakamoto. Kiinnostukseni heräsi nähtyäni Nagisa Oshiman vuonna 1983 ohjaaman Merry Christmas, Mr. Lawrence. Sen nimikappale, jonka Sakamoto esittää tässä juutuubin —> versiossa livenä, lumosi minut ensikuulemalla ja on edelleen yksi lempikappaleistani. Sakamoto on tehnyt uransa aikana myös huomattavasti stydimpää kamaa, mutta MCML on minulle klassikko.

Sunnuntaiklassikkojen parissa ovat myös Lepis, Hirlii, SusuPetal, Tuima, Maria ja Sooloilija.

kommenttia
  1. susupetal kirjoitti:

    Aah, duelling banjos on mieleenpainuva esitys; koko elokuva on kyllä aika mieleenpainuva!

    Kiva, kun muistutit tuosta Mr Lawrencesta, pitääkin katsoa se jälleen!

  2. Sooloilija kirjoitti:

    Nykyelokuvissakin on paljon hyvää elokuvamusiikkia, esim. Brokeback Mountainissa on hyvä musiikki ja sen säveltäjä (jonka nimeä en nyt muista) tekee muihinkin elokuviin koko ajan huippumusiikkia.

    Toisen elokuvantekijät taas käyttävät jo tehtyä musiikkia hyvin, esim. ohjaaja Wong Kar Wai käyttää elokuvissaan paljon 60-luvun musiikkia. Hänen elokuvissaan musiikilla on vahva asema.

    80-luvulta muista Ry Cooderin, joka teki tunnelmallista musiikkia mm. elokuviin Paris, Texas ja Raja – The Border.

    Tuota Syvää jokea en ole kai koskaan kunnolla nähnyt, pätkiä vain.. Ja tuo Merry Christmas, Mr. Lawrence on jotenkin unholaan painunut. Pitääpä etsiä se käsiin, löytyisiköhän kirjaston elokuvatarjonnasta..

  3. Sooloilija kirjoitti:

    Ai niin, unohtui kokonaan mainita suosikkielokuvamusiikkini: Piano-elokuvan Michael Nymanin sävellykset.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Moi SP ja Sooloilija, Merry Christmas, Mr. Lawrence kannattaa katsoa uudelleen — tai ainakin kuunnella leffan soundtrack. Sitä pitäisi löytyä kirjastojen varastoista, dvd:stä en ole niinkään varma.

    Ry Cooder on elokuvamusiikin mestari. Piste. Olen myös säästellyt Michael Nymania tulevia sunnuntaiklassikkoja varten :-). Kuuntelin viimeksi eilen Piano-leffan soundtrackiä, ja se on järisyttävän hyvä.

  5. Sooloilija kirjoitti:

    Sain varattua Merry Christmas Mr Lawrencen kirjaston nettivarauksen kautta (siis täällä Oulussa).

    Yleensä olen ollut kauhea pettynyt aina kaikkiin soundtrackeihin, mutta tuo Pianon on huippu!
    Siksi olen pettynyt, että niissä on aika usein täytekappaleita ja linja ei ole yhtenäinen vaan biisit on vain laitettu peräkkäin, niinkuin ne tulevat elokuvassa..

  6. Viides rooli kirjoitti:

    Olen hankkinut myös The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover sekä Prospero’s Books -elokuvan soundtrackit, mutta ne eivät mielestäni kohoa samalle tasolle kuin Pianon ehyt ja vangitseva kokonaisteos. Toki niilläkin Nymanin musiikki soi hyvin vaikuttavalla tavalla.

  7. hirlii kirjoitti:

    Elokuvissa on toisinaan oikein mieleenpainuvaa musiikkia, joitakin soundtrackejä on tullut hankituksi, mutta ei tätä kun en ole elokuvaakaan nähnyt. Musiikki oli kuitenkin sellaista, jota toistekin kuuntelee, kyllä vain.

  8. lepis kirjoitti:

    Jo vain näistä kahdesta taivun jälkimmäisen puoleen, niin elokuvallisesti kuin musiikillisesti. Syvä joki oli huippu hyvä elokuva, mutta aivan liian pelottava. Ahdistava oli myös Merry X-mas, Mr. Lawrence, mutta silti se on yksi suosikkeja. Elokuvan musiikki on myös aina ollut kestosuosikkeja.

  9. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Lepis, Nagisa Oshiman elokuva on ahdistava, mutta pidän siitä silti. Ja kuten jo aiemmin hehkutin, Sakamoton musiikki on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

    Tämä juutuubista onkimani rs cft -biisi on hyvä esimerkki. Siinä yhdistyvät hypnoottinen poljento, aasialainen laulutyyli ja länsimainen popahtava svengi.