Yölinjan miehet

Posted: marraskuu 30, 2008 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, ,

Pitkittynyt flunssa ja sen myötä viivästyneet työt pakottivat viime pyhänä jättämään bloggaamisen ja sunnuntaiklassikoiden parissa kiertämisen väliin, mutta nyt olen palannut musiikkimuisteloiden äärelle. Marraskuun viimeistä päivää tähdittäköön aito legenda, edemennyt yhdysvaltalainen countrylaulaja Johnny Cash.

Olen valinnut hänen uraltaan kaksi laulua. Ensimmäisen niistä, I walk the line, kuulin jo lapsena. Jos muistan oikein, se oli yksi isäni lempikappaleista. Tapio Rautavaara levytti Cashin laulun 1960-luvun alussa. Suomennos, joka sekin on Rautavaaran käsialaa, tunnetaan nimellä Yölinjalla.

Johnny Cash teki mittavan uran, johon mahtui myös ongelmia virkavallan kanssa. Toinen sunnuntaiklassikoihin valitsemani laulu, Hurt, on laulajan tien loppumetreiltä. Trent Reznorin säveltämä biisi julkaistiin ensi kerran vuonna 1994, mutta vasta Cashin tulkinta teki siitä, näin väitän, kuolemattoman.

Vertaansa vailla on myös Juutuubista(kin) löytyvä video, jossa kuuluu elämänkokemus ja näkyy rakkauden voima. Kun Johnny Cash nostaa lasin ja pirskottaa viinin pöydälle, käden vapina tekee eleestä vieläkin vahvemman, enkä voi mitään: pala nousee kurkkuuni.

Myös Mariar (2) on valinnut sunnuntaiklassikoksi Johnny Cashin tulkinnan. Sydämeni hätkähti, kun sukelsin hänen sivustolleen. Hurt koskettaa selvästi syvältä montaa meistä bloggaajista.

Sunnuntaiklassikkojen parissa ovat myös Lepis, Tuima, Sooloilija ja SusuPetal.

kommenttia
  1. Sooloilija kirjoitti:

    Cash on todellinen klassikko. Itsekin sitä meinasin tälle sunnuntaille laittaa. Tämäkin on sellaista musiikkia, että vaatii tietyn tunnetilan ja paikan missä kuunnella. Ei ruuanlaitto- eikä siivousmusaa.
    Pala nousee kurkkuun, tosiaankin.

  2. Tuima kirjoitti:

    Cashia soitettiin minun nuoruudessani sen verran radiossa, että minäkin opin tuntemaan hänet (nykyisten soittolistojen ajalla ei moinen taitaisi onnistua), mutta vasta nämä Rick Rubinin tuottamat American Recordings -levyt saivat minut todella ihastumaan. Hyvähän Cash oli ollut aiemminkin, mutta nämä esitykset missä elämänkokemus ja vanhuuden hauraus yhdistyvät, vaikuttivat voimakkaasti.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Sooloilija, olet oikeassa: Hurt vaatii keskittymistä, se ei todellakaan ole yhdentekevää taustamusiikkia.

    Tuima, ehkä se, että itsellekin on tullut jo ikää, saa Cashin myöhempien aikojen laulut tuntumaan läheisemmiltä. Hieno ääni hänellä on aina ollut.

  4. Tapani kirjoitti:

    Mielenkiintoinen detalji liittyen Tapio Rautavaaran Yölinjalla-levytykseen on se, että sekä sanoitus että myös SÄVELLYS merkittiin aikanaan Rautavaaran nimiin. Varsin omaperäinen ratkaisu. Ehkä asianosaiset ajattelivat aikanaan, ettei ”tuosta varmaan koira perään hauku — kuka tuollaisen johnnycashin täällä pohjan perukoilla tietäisi!?!” Kyseessä oli lisäksi alun perin singlen b-puoli, josta ei edes hittiä odotettu tulevaksi. Mutta jonkin verran tekijänoikeustuloja kuitenkin.

    Tieto korjattiin vasta vuosien kuluttua uudempiin kokoelmajulkaisuihin.

    Arvostan Rautavaaraa kovasti, mutta muutaman kiistämättömän kuprun Tapsa eläessään teki. Sattuuhan näitä. Tekevälle.

  5. Viides rooli kirjoitti:

    Terve Tapani, suomalaisen iskelmähistorian kätköissä lienee muitakin huijauksia, mutta jos alkuperäissävellys on ollut jonkun tuntemattoman tekijän käsialaa, paljastumisen vaara on taatusti pienempi kuin Johnny Cashin sävellyksen kanssa.

    Wikipedia kertoo, että myös Rauli Badding Somerjoki on levyttänyt Yölinjalla-biisin. En millään tahdo saada versiota mieleeni. Täytyykin kaivaa se jostakin esiin.