Hyperkineettinen nainen ja lentämisen haave

Posted: lokakuu 30, 2008 in Kulttuurin kentällä, Kuvataide
Avainsanat:, ,

Olen viime päivät pakannut, purkanut, koonnut, irrottanut, kasannut, kantanut, siirtänyt, kiikuttanut, kuskannut, repinyt ja raivannut. Kotini on verbien myötä järjestynyt uudelleen, joskin urakka on vielä kesken. Aina välillä olen pysähtynyt ja jäänyt katsomaan jotakin esinettä ja kas, siinä samassa liitänyt ajassa taaksepäin. Miten paljon muistoja ja menneisyyttä näihin huoneisiin mahtuukaan!

Kirjahyllyn perkaaminen toi kymmenittäin yllätyksiä: Täälläkö tämä olikin? Oi, tuo täytyy lukea ensi tilassa uudelleen! Mitä ihmettä nämä ovat? Kirjojen kylkiäisinä olleet näyttelyluettelot alkoivat nekin varastaa aikaani, ja mieli työnsi esiin värejä ja välähdyksiä: Zofia Kulikin hypnoottiset valokuvamatot (Rauma Biennale Balticum, 1992), Boteron pulleat ihmiset (Helsingin kaupungin taidemuseo, 1994), Outi Heiskasen merikäärmeen ja Hugo Simbergin piruparat ja luistelevan kuoleman (Hugo Simberg ja Outi Heiskanen Gallénin vieraina, 1994).

Sitten käsiini osui Kuopion taidemuseossa näkemäni Lentämisen kauneus -näyttelyn katalogi. Vaikka näyttelystä on kulunut 14 vuotta, muistan sen hyvin, olihan teema kiehtova ja itseänikin usein askarruttanut: halu lentää. Näyttely oli monipuolinen, hauska, informatiivinen, yllättävä ja hurmaava: Ferdinand von Wrightin sekä Matti Karppasen lintumaalauksia ja -luonnoksia sekä Jussi Heikkilän, Reijo Hukkasen, Jaakko Niemelän, Jyrki Siukosen ja Antti Tantun nykytaideteoksia. Lintujen lisäksi kävijä kohtasi muitakin siivekkäitä: lepakoita, enkeleitä ja lentolaitteita.

Näyttelyssä oli myös yksi mainioimmista tilateoksista, jonka olen nähnyt. Tekijänä oli hyperkineettiseksi itseään luonnehtinut valokuvaaja, sittemmin elokuvaohjaajana paremmin tunnettu Johanna Vuoksenmaa. Hämärässä huoneessa leijaili lukuisia diojen avulla heijastettuja pieniä perhosia, joilla oli ihmisvartalo ja ilmeikkäät kasvot ja joita näyttelyssä kävijät saivat pyydystää haaveilla. Juju oli siinä, että olennot näkyivät kukin vain tietystä kulmasta. Niiden etsiminen ja pyydystäminen oli tosi hauskaa.

Näyttelyluettelossa lentämisen teemaa valotetaan monesta kulmasta. Tarja Talvitie kertaa liian lähelle aurinkoa lentäneen Ikaroksen tarinan, mutta hän näkee mereen syöksyneen nuorukaisen kohtalon toisella tavalla kuin yleensä on tulkittu:

Tarinalla on haluttu tähdentää, ettei tavallisen kuolevaisen pidä tavoitella taivaita, lentäminen on jumalien etuoikeus, ihmiselle voi vain käydä kehnosti. Suomalainen kansanviisaus ilmaisee asian yksitotisesti: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Asian voi nähdä toisinkin. Miten olisi Ikaros, kerran lentämisen autuutta kokeiltuaan, pystynyt elämään arkista elämää muiden siivettömien parissa, maan kamaralla. Hänen elämänsä päättyi hetkellä, jolloin hän oli päässyt ekstaasin huipulle; todennäköisesti hän kuoli onnellisena.

kommenttia
  1. hirlii kirjoitti:

    kiva kun löysit. kunhan vaan naiset ylipäätään oikeasti ja konkreettisesti, käytännön tasolla tajuaisivat boleromaisen ilon.

    kiva kirjoitus, isoisäni oli lentäjä ja lennän mielläni. useimmiten iloisesti. ylipainoisena.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Veikkaanpa Hirlii, että aika moni meistä nauttii lentämisestä, vaikka se onkin ympäristön kannalta haitallisin liikkumismuoto. Puhun tietenkin lentokoneista, en aidoista siivekkäistä.

    Kävin äskettäin ystäväni kanssa Suomenlinnassa, missä eräs mies harrasti varjoliitoa. Mereltä puhaltanut tuuli piti häntä komeasti ilmassa pitkät ajat. Sitä olisi joskus hauska kokeilla.