Näkyykö todellisuus teatterissa?

Posted: lokakuu 18, 2008 in Media, Teatteri
Avainsanat:, , , ,

Keskeneräisyys on valmista teosta kiinnostavampaa. Palaan usein tähän ajatukseen, sillä uskon todella niin.  Keskeneräisyydestä ja luonnosmaisuudesta puhuu kiinnostavalla tavalla myös Maria Kilpi, viime vuonna Teatterikorkeakoulusta valmistunut teatterialan monitoiminainen ja pätkätyöläinen, kuten hän itse on työnkuvaansa luonnehtinut.

Maria Kilven kirjoittama näytelmä Harmin paikka palkittiin keväällä 2007 Förderpreis für neue dramatik -tunnustuksella Berliinin Stückemarkt-tapahtumassa. Uusimmassa Teatteri-lehdessä (nro 6/08) hän kertoo, ettei koskaan uskonut näkevänsä näytelmää suomalaisella näyttämöllä, koska Harmin paikka ei täytä niin sanottua näytelmän formaattia.

Hanna-Leena Helavuoren artikkelissa Maria Kilpi sanoo, että Suomessa kummittelee kovin standardisoitu käsitys siitä, minkä näköinen ja kokoinen draaman tulisi olla. Hän myös kaipaa teatteriin jotakin ennen näkemätöntä mutta tunnistettavaa hahmoa tai arvomaailmaa: ”Olisi kiinnostavaa, jos joku vakavissaan kirjoittaisi näytelmän kilpailukykyuskovaisista, siis henkilöistä, jotka ihan tosissaan perustavat elämänsä ja toimintansa sen varaan, että kehitys kehittyy ja talous jatkaa kasvamistaan loputtomiin ilman, että mikään raja koskaan tulee vastaan. Maata hallitaan tällaisen tulevaisuudennäyn vallassa, mutta se ei tule näkyväksi missään.

Teatteri-lehti tarjoaa monta muutakin herkullista lukujuttua, mm. Maria Säkön tekemän henkilökuvan vääräoppisesta orpopojasta Otso Kautosta (lukekaa!) sekä Helsingin yliopiston teatteritieteen laitoksen kahden professorin, entisen ja nykyisen, haastattelut. Miten Pirkko Koski evästää seuraajaansa Hanna Korsbergia? Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen ruoskii sanan säilällä kulttuuribyrokraatteja ja kysyy, missä lainsuojattomien teatteriryhmien asioita oikein käsitellään: huussin eteisessäkö? Mukana myös komea otos esitysarviointeja. Teatteri-lehden voi tilata —> täältä.

PS. Onneksi Maria Kilven oletus palkitun näytelmänsä tulevaisuudesta oli väärä. Harmin paikka saa ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 19.11. Esityksen ohjaa Minna Nurmelin ja pääosissa nähdään Anja Pohjola ja Emilia Sinisalo.

kommenttia
  1. Maria Säkö kirjoitti:

    Moikka!

    Minusta keskeneräisyydestä keskustelemista pitäisi olla enemmän. Onko teos kiinostavasti, tarkoituksenmukaisesti kesken vai häiritsevästi kesken? Olen nähnyt paljon demomaisia nykyteatteriesityksiä, joissa keskeneräisyys tarkoittaa epäselvää ajattelua ja sitä, ettei ole viitsitty karsia, ei ole nähty metsää puilta, ei ole löydetty oikeaa muotoa jne. Näissä tapauksissa keskeneräisyys on häiritsevää.

    Esimerkiksi Maria Kilven Harmin paikka ei minusta ole millään lailla keskeneräinen teos, päinvastoin, se on harkittu, todellinen helmi.

    En oikein näe keskeneräisyydessä pointtia, ellei keskeneräisyys ole juuri tavoiteltu asia, jolloin se ei tavallaan enää olekaan keskeneräistä, vaan juuri se, johon on pyritty. En halua lukea romaanista eri versioita, vaan valmiin romaanin, joka on editoitu ja oikoluettu. Ja lehtijutun, joka on tehty loppuun asti.

    Eri asia tietysti on, jos tehdään liian hiottua ja varovaista, tuotetta, josta särmät ja hengittävyys ja vuorovaikutus puuttuvat. Tätähän tapahtuu myös, ylituottamista, eli liiallinen hyväksyttävään muottiin pusertaminen on pahasta. Mutta sen vastakohta ei minusta on keskeneräinen.

    Kiitos hyvästä blogista!

    Yst terv

    Maria Säkö

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Maria, ja anteeksi viive vastaamisessa. Ehdin poistua joululoman viettoon ennen viestiäsi.

    Täsmennät osuvasti keskeneräisyyden määritelmää. En minäkään kaipaa epäselvää tai laiskaa ajattelua, mutta hyvin heitetyt ja tarkoituksellisesti katsojien poimittaviksi tarkoitetut ajatusten, ideoiden ja maailmojen idut ovat aina kiehtovia. Tarkoitan keskeneräisyydellä ennen kaikkea sellaista teosta, jossa luotetaan katsojaan/lukijaan/kokijaan. Kaikkea ei tarvitse selittää hamaan loppuun asti saati vääntää siitä iänikuisesta rautalangasta.

    Kiitos myös kehuistasi. Olen iloinen, jos blogini on tarjonnut apetta aivoille tai ainakin rentouttavia hetkiä. Viestisi sai minut tekemään lupauksen: yritän vuoden 2009 aikana raportoida tätä vuotta paremmin näkemistäni esityksistä, näyttelyistä, konserteista ja tapahtumista ja samalla pohtia teosten merkitystä ja tekijöiden motiiveja.