Kuningas ja pyöreän pöydän ritarit

Posted: lokakuu 5, 2008 in ♪♫ Sunnuntaiklassikko ♪♫, Musiikki
Avainsanat:, , ,

Palaan jälleen Lepiksen lanseeraaman idean, sunnuntaiklassikon, äärelle.

Yksi teinivuosien musiikillisista aarteistani oli Rick Wakemanin vuonna 1975 julkaisema albumi The Myths and Legends of King Arthur and the Knights of the Round Table. Pidin todella paljon progressiivisesta musiikista, ja Yes kuului ehdottomiin suosikkeihini. Bändin kosketinsoittajana toimineen, klassisen pianonsoiton koulutuksen saaneen Wakemanin ensimmäinen soololevy, The Six Wives of Henry VIII, oli jo tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen — mahtipontista mutta niin kaunista musiikkia — mutta myyttisen kuninkaan ympärille kehrätty kokonaisuus ylitti sen kirkkaasti

Juutuubista löytyi tälläkin kertaa oivallisia makupaloja, suoraan 1970-luvulta konserttitaltioinnista. Valitsin tähän kolme biisiä, Arthur, Sir Lancelot & The Black Knight sekä Merlin, The Magician, jonka alinomainen tunnelmien vaihtuminen tekee kunniaa mahtavalle velholle. Ja voi miten rakastinkaan tuota yllättäen ilmoille ponnahtavaa kapakkapianon juoksutusta!

Yesin sivustoa selaillessani löysin muuten tiedon, että Rick Wakeman on vastikään julkaissut omaelämäkerrallisen teoksen Grumpy Old Rock Star and other Wondrous Stories. Täytyypä poiketa Akateemiseen…

Advertisements
kommenttia
  1. susupetal sanoo:

    Wakemanin Journey to the centre of the earth Vernen kirjan mukaan on minulle Se Wakeman, johon palaan aina uudelleen.
    Vinyyliltä löytyy tuo Arthur ja tuo Journey.

  2. Viides rooli sanoo:

    Moi SP, en voi kuin nyökytellä päätäni. Wakemanin JTTCOTE kolahtaa sekin. Levyt ovat hienoja kokonaisuuksia, eivät mitään kolmen minuutin mukahittirynkytyksiä, vaan suurella sydämellä, varmalla näkemyksellä ja taiteellisella kunnianhimolla toteutettuja sävellyksiä.

  3. lepis sanoo:

    Oh Yes, oh yes! Nämä kestävät ja kestävät kuuntelun vuosikymmenistä toiseen. Oivaa klassikkokamaa.

  4. Viides rooli sanoo:

    Jep, Lepis, Wakeman rulaa — täältä ikuisuuteen ;-)

  5. henrik sanoo:

    Yes on minunkin suurimpia suosikkejani kautta aikojen, etenkin 70-luvun alkupuolen tuotannon osalta. Wakemanin soolotuotanto ei ole niin kolahtanut, mutta tuo kirja on aivan riemukasta luettavaa, suosittelen lämpimästi. Itse sen vielä kuuntelin miehen itsensä lukemana äänikirjana, mikä tuo siihen valtavasti lisäarvoa koska Wakeman todellakin osaa kertoa tarinoita elävästi.

    Ainoa mikä on tylympi herätys on miehen kyseenalaisten poliittisten näkemysten paljastuminen ja muu idiotismi, mutta eipä sen kannata antaa häiritä musiikkia kuunnellessa ja tarinoille hykerrellessä.

  6. Viides rooli sanoo:

    Moi Henrik, ja mainio kuulla Wakemanin kirjan jo lukeneen/kuunnelleen mielipide. Kiitos myös varoituksesta: en anna nuoruuden illuusioideni särkyä, kun kosketinvelho alkaa elämäkerrassaan pullautella poliittisia kommenttejaan…;-)