Vanhassa vara parempi

Posted: syyskuu 28, 2008 in Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

Pari päivää sitten havahduin — jälleen kerran — siihen, miten vahvoja mielikuvia minulla on tietyistä asioista ja paikoista. Olin palauttamassa ison kasan kirjoja, kun äkkäsin pääkirjastomme sisääntuloaulassa Vanhaa Porvoota koskevan näyttelyn.

Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin osaston opiskelijat olivat perehtyneet Vanhan Porvoon täydennysrakentamisen historiaan ja suunnitelleet valituille tonteille uudisrakennuksia. Katsellessani näyttelyn valokuvia ja lukiessani niihin liitettyjä tekstejä tajusin asian, joka nyt tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta jonka olin tavallaan aina ohittanut Vanhasta Porvoosta puhuessani. Nimittäin sen tosiasian, että alueella on hyvin monen ikäisiä rakennuksia.

Tiedän, mistä mielikuvani on alun perin lähtöisin: Porvoon väriliiturasian kannesta, jota hallitsevat Porvoon tuomiokirkko sekä rannassa olevat vanhat kauppiasaitat. Useimmat niistä on rakennettu joko 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. Kirkko on jo 1400-luvulta (vanhin osa 1200- ja 1300-luvun vaihteesta), joskin sitä on jouduttu restauroimaan vuosisatojen kuluessa moneenkin kertaan.

Jo ensimmäinen valokuva osoitti mielikuvani vääräksi. Esittelyn kohteena oli monille turisteille tuttu Vanhan Porvoon ”sisääntulokortteli”, jossa on uudisrakennuksia neljältä eri vuosikymmeneltä, uusimpana niistä viime vuonna valmistunut Porvoon Mitta -hotelli. Aikahaitari on suhteellisen pitkä: vanhin korttelin uudisrakennuksista on Simolinin talo, joka on rakennettu vuonna 1936. Muut kaksi kohdetta, Jokikadun puolelle tehty laajennus sekä Välikatu 6:ssa sijaitseva Hanna-Maria, on toteutettu vuosina 1950 ja 1989.

Vanhasta Porvoosta löytyy myös 1960-luvulla rakennettuja kivirakennuksia sekä 1980- ja 1990-luvulla toteutettuja täydennysrakennuksia. Kiinnostavaa opiskelijoiden kokoamassa katsauksessa olikin kommentti, jonka mukaan ympäristöön ”varovaisesti sopeutetut” täydennysrakennukset osoittavat arkkitehtien alistumista: ”Tuloksena on ollut usein hampaatonta, väistyvää ja antautuvaa ympäristöä”.

Ymmärrän opiskelijoiden mielipiteen, jonka mukaan myös uudisrakennuksissa tulisi olla omaleimaisuutta ja viitteitä rakentamisajankohdasta, mutta silti kapinoin ajatusta vastaan. En tahdo, että historiallisesti arvokkaita alueita modernisoidaan yhtään sen enempää kuin rakennusturvallisista syistä on pakollista. Tiedän olevani fossiili näin ajatellessani, koska aidosti vanhaa ei voi koskaan synnyttää jälkeenpäin, mutta silti toivon, että esimerkiksi Vanhan Porvoon alue korjattaisiin pieteetillä, alkuperäisrakennusten arkkitehtuuria ja ominaislaatua kunnioittaen.

Lisätietoa arkkitehtiopiskelijoiden harjoitustyöstä, täydennysrakentamisen historiasta, haasteista ja tavoitteista löytyy —> täältä.

Kommentointi on suljettu.