Näyttämön tervaskanto

Posted: elokuu 22, 2008 in Teatteri
Avainsanat:, , ,

Sain jälleen eilen illalla muistutuksen siitä, miksi pidän teatterista elokuvia enemmän. Olin katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Lillan-näyttämöllä Lasse Pöystin tulkintaa Bengt Ahlforsin kirjoittamasta monologista, jonka hän tällä kertaa esittää suomeksi.

Vanhasta, yksinäisestä miehestä kertova Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on tarinankerrontaa parhaimmillaan. Näyttämöllä on pieni pöytä, tuoli ja mies. Eikä muuta tarvitakaan, kun on Pöystin kaltainen mestari puhumassa elämän kummallisista kiemuroista, yllätyksistä ja piinallisista hetkistä, yksinäisyydestä ja omaperäisistä keinoista saada kontaktia muihin.

Kiinnostavan esityksestä tekee myös kirjailijan tapa katkaista fiktiivinen kerronta ja palauttaa tilanne nykyhetkeen Pöystin pohtiessa ääneen paussin pituutta ja sitä, miten vaikeaa näyttelijän on löytää tempo, joka mallaisi koko katsojakunnalle; joukossahan on aina hitaita, jotka jäävät helposti jälkijunaan, ja toisaalta nopeita ja nokkelia, jotka pitkästyvät saman tien, jos esitys lähtee laahaamaan. Pöysti myös tekee pilaa itsestään ja repliikkien unohtamisesta kuitaten näin kriitikoiden aiemmin tekemät huomautukset.

Kahden maailman, fiktiivisen ja todellisuuden, välillä liikkuminen sujuu Pöystiltä ketterästi ja todistaa samalla hänen ajatelmansa kolmen kanavan — älyn, vaiston ja tunteen — hallitusta käytöstä todeksi: ”Näiden kolmen tasaveroisuus on tärkeämpää kuin jonkin ominaisuuden vahvuus. Vain yhden ominaisuuden korostaminen tekee näyttelemisestä nopeasti työlästä katsottavaa. Näyttelijän on opittava tietoisesti hyödyntämään eri tavoin kaikkia kolmea, jolloin ne rikastuttavat tulkintaa.

Lainaus on peräisin Teatteri-lehteen kirjoittamastani jutusta Aikamiesten intohimot, johon haastattelin kolmea suomalaisen teatterin konkaria: Pöystin lisäksi näyttelijä Juhani Niemelää sekä ohjaaja Kalle Holmbergia. Siitä käy ilmi myös, miten pitkän ja ansiokkaan uran Suomisen perheen Ollina julkisuuteen jo 1930-luvulla tullut Pöysti on tehnyt.

Elokuva-arvostelijoilla on tapana antaa tähtiä, mutta itse pidän enemmän Siskelin ja Ebertin lanseeraamasta peukaloarvioinnista. Pöystin esitys nostaa molemmat peukaloni pystyyn.

Kommentointi on suljettu.