Kerro se kukkasin

Posted: elokuu 14, 2008 in Arjen ilot, Media

Viime perjantaina (8.8.) ilmestyneessä Vihreässä langassa oli kaksi kukkiin liittyvää juttua, päätoimittaja Elina Grundströmin tekemä kirjaesittely amerikkalaisen Amy Stewartin teoksesta Flower Confidential (Chapel Hill, 2007) sekä Katri Simosen kirjoittama erinomainen henkilökuva helsinkiläisestä kukka-alalla työskentelevästä Anne Vuoresta.

Stewartin teos edustaa tutkivaa journalismia, jossa luupin alla on musiikkiteollisuuttakin suuremmaksi kasvanut kansainvälinen kukkakauppa. Vertailuesimerkki paljastaa maallikollekin, minkä luokan bisneksestä puhutaan. Kukkakaupan globalisoituminen on muuttanut rajusti paitsi kukkien myyntiä, myös kasvatuksen kenttää, jalostusta ja kukkien viljelymenetelmiä. Kukista on tullut teollisuutta, ja kemikaalien käyttö on varsinkin kehitysmaissa liberaalia, kuten Grundströmin jutussa asia ilmaistaan. Samalla kukat ovat menettäneet yksilöllisyytensä, ja mikä tylsintä, myös tuoksunsa.

Siihen olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Kukkakaupasta ostamani leikkokukat eivät tuoksu enää millekään, tai enimmillään hyvin vienosti. Grundströmin jutussa tämä hämärästi uuden auton hajua muistuttava tuoksu nimetään kuoleman tuoksuksi, joka on tarttunut kukkiin lentokenttien ja kukkakauppojen takahuoneista.

Katri Simosen kirjoittamassa jutussa Anne Vuori puolustaakin komeasti kotimaisia suomalaisviljelmiä niiden hyvien työolosuhteiden, vähäisten kuljetuskustannusten ja torjunta-aineiden tarpeettomuuden vuoksi. Vuori myös paljastaa pitävänsä erityisen paljon neilikoista.

Neilikka on myös oma lempikukkani. Siihen liittyy iso annos nostalgiaa, neilikat olivat hyvin suosittuja lapsuudessani. Sitten ne ”katosivat” pariksi vuosikymmeneksi, kun uudet, trendikkäät lajit nousivat esiin. Nyt neilikoita halutaan jälleen, samoin pelargonioita, Vuori kertoo.

Kirjahyllystäni löytyy italialaisen Laura Peronin ihastuttava kirja Kukkien kieli (WSOY, 1984), jossa kerrotaan eri kukkiin liittyvistä tarinoista ja uskomuksista. Sen mukaan neilikkaa pidetään vapauden ja aatteellisuuden vertauskuvana. Ranskan vallankumouksen aikana kuningatar Maria Antoinette sai vankilaan viestejä, jotka oli piilotettu neilikan terälehtien lomaan.

Myös toinen aatelinen, 1600-luvulla elänyt Bourbon-suvun ruhtinas Ludvig II, joka taisteli sankarillisesti kardinaali Mazarinia vastaan, kasvatti neilikoita ollessaan vangittuna Vincennesin linnassa. Neilikka oli näkyvästi esillä myös Richard E. Grantin tähdittämässä ja Suomessakin nähdyssä tv-sarjassa The Scarlet Pimpernel.

Mustaan kallellaan olevaan huumorintajuuni on myös aina vedonnut lempikukkaani liitetty kreikkalainen myytti, jonka mukaan neilikat syntyivät metsästyksen jumalattaren Artemisin raivosta. Niityillä ja metsissä samoillessaan hän kohtasi nuoren ja komean paimenen, johon oitis rakastui. Tunteet viilenivät kuitenkin nopeasti, ja oikukas jumalatar repi vihanpuuskassa rakastettunsa silmät irti ja heitti ne tienpientareelle. Niistä kasvoi viehkeitä kukkia: neilikoita.

Kommentointi on suljettu.