Heinänkorsia ja villejä vasikoita

Posted: elokuu 12, 2008 in Arjen ilot, Meemit ja kiertikset

Päätin ottaa SusuPetalin kaikille blogissaan kävijöille heittämästä haasteesta kiinni ja osallistun sattuman sanelemaan meemiin. Säännöt ovat seuraavat:

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

Työnnettyäni käteni lähimpään kirjakasaan vedin satunnaisen opuksen esiin: Matti Mäkelän kirjoittaman Suomen kunnaat (Maahenki 2004). Umpimähkäinen avaus ja sormen tökkäisy tuottivat saaliiksi sivulla 153 olevan otsikon: ”Mihin sä tarviit sit landee?

Lande. Ja samassa ajatukset karkaavat kahtaalle: menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Muistan yhä, kuinka nastaa oli lapsena osallistua kesäisin naapurina olleen maalaistalon heinätöihin. Ne ovat kaikki tallessa aivojen sopukoissa: kaadetun heinän tuoksu, auringon porotus hartioissa, katkenneiden korsien pistot pohkeissa, tauolla syödyn ruisleivän maku, Fanta-limonaadin pisarat leukapielessä. Minun tehtäväni oli työntää puisia tappeja heinäseipäisiin ja haravoida. Muistan myös mökillemme johtaneen hiekkatien, joka kulki aidatun ranta-alueen läpi. Siellä saivat vasikat vaeltaa koko kesän vapaina, ja mitä lähemmäs syksy saapui, sitä villimpiä niistä tuli.

Mäkelän kirja on takakannen tekstin mukaan ”raikas pamfletti maaseudun elinkelpoisuuden puolesta”. Kirjailija itse luonnehtii teostaan ensisijaisesti oppaaksi aarteenetsintään, mutta myös hätätilaraportiksi. Sormen osumaa edeltäneessä kappaleessa Mäkelä kirjoittaa katselleensa tv-uutisia, joissa uutisankkuri on juuri kertonut, kuinka kymmenessä vuodessa Suomessa on lakkautettu tuhat kyläkoulua. ”Hän sanoo sen melkein surumielisen haikeasti hymyillen, kuin puhuisi jostakin väistämättömästä maailman menon suunnasta, menneestä maailmasta, joka ei enää palaa. Eikä kyseessä ole urbaanikanava Nelosen uutiset, vaan sen firman, jonka lähetykset me maalaisetkin maksamme. Eikö hänelle tosiaankaan tule mieleen, että hän on juuri sanonut hirvittävän lauseen suomalaisen yhteiskunnan tämän hetken suurimmasta ongelmasta, sen katastrofista.

Mäkelä myöntää, ettei kaikkea voi enää pelastaa, mutta hän korostaa, että maaseutu on ilo, ei suru. ”Kuka sen ilon löytää, juoksee sitä kohti, ei poispäin.”

Kirjaa selaillessani kuuntelen samalla radiota, josta tunnistan tutun äänen: toimittajan haastateltavana on vuonislahtelainen Reino Kuivalainen, maaseudun yrittäjä ja Osuuskunta Vuoniksen primus motor. Ja samassa ajatukseni hyppäävät tulevaisuuteen, jota Kuivalainenkin pohtii. Hän nimeää kylämatkailun yhdeksi tärkeäksi maaseudun selviytymiskeinoksi. Vuonislahti on yksi viime huhtikuussa käynnistyneen kansallisen koordinaatio-ohjelman 12 pilottikylästä, ja syystä. Vuonislahdessa on jo pitkään toteutettu uusia, rohkeita ideoita, ja mikä tärkeintä, ideojina ovat olleet kyläläiset itse. Kävin vuosi sitten tutustumassa, miten kylä on avannut sylinsä —> japanilaisille. Radio-ohjelman perusteella Pielisen rannoille ja peltojen laidalle on riittänyt tänäkin vuonna haltioitunutta väkeä. Sinne tahtoisin minäkin. Taas.

Tällaisia mietteitä tänään. Ken tahtoo blogissaan jatkaa tätä leikkimielistä meemiä, sen tehköön hyvällä omallatunnolla, mutta erityisesti tahdon haastaa eteläpohjalaisen paluumuuttajan Kirsi Haapalan, saaren rauhassa kesänsä viettäneen Haavettaren, kotikulmilleen Kirjaamoon palanneen Jarkko Tontin, muuttotalkoissa olleen Yrttimaan aikakirja -blogia pitävän J. Pekka Mäkelän ja tänään —> esikoiskirjansa julkaisseen Tiina Raevaaran.

kommenttia
  1. kirsih kirjoitti:

    Vastasin blogissain.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Kirsi, ja nastaa, kun otit haasteesta kiinni. Se blogiisi skannaamasi käännöshirviö on uskomaton. Minua naurattaa eritoten oikean ylälaidan pikkuteksti: kiire johdattaa. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Hah-hah!

  3. haavetar kirjoitti:

    Kiitos haasteesta ja assosiaatioistasi, joiden siivin pääsin minäkin heinäpellon tuoksuun! Pääskyset liitelivät pääni päällä, niittykukat olivat täynnään perhosia.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Oi, pääskyset! Miten olinkaan voinut unohtaa ne? Mökkimme katonrajassa oli yli 10 pääskysenpesää. Mikä konsertti soikaan kesäisin, kun poikaset olivat kuoriutuneet ja kymmenet suut rääkyivät ruokaa!

    Tosi mukavaa, kun otit haasteen vastaan, Haavetar. Jään odottamaan satunnaista valintaasi.

  5. […] elokuu 13, 2008 auringonkukkametsa Lastun synnyttämä sattuman sanelema Nappaa sana (haaste) on saapunut tänne seuraavan polun kautta: lastuja laineilla: nappaa sana (haaste) Elegia: Sanahaaste luottokortilla SusuPetal: Näkemiin Viides rooli: Heinänkorsia ja villejä vasikoita […]

  6. jPekka kirjoitti:

    Vastasin haasteeseen, kiitoksia!

  7. Viides rooli kirjoitti:

    Nastaa, että satunnaisiksi sanoiksi osui myös runoa. Ja kiitos, jPekka, että otit haasteen vastaan.