Kiitäjän matkassa

Posted: elokuu 9, 2008 in Arjen ilot

Tänä aamuna heräsin varhain, kiitos ystäväni Soilen, joka hakeutui matalaan majaani yösijaa etsien. Syynä oli urheilu, mikä passasi mainiosti näin Pekingin olympialaisten aikaan. Rullaluistelua jo vuosikaudet harrastanut katukiitäjä osallistuu tänään Porvoon XIII maratonille, jonka voi taittaa myös kävellen, juosten, fillarilla, potkulaudalla tai pyörätuolilla.

Aamu sujui tankkauksen ja henkisen valmistautumisen (lue = hölötyksen ja yleisen sekoilun) merkeissä. Daamin doping oli tosi vaatimatonta: kaurapuuroa ja banaania. Minä sentään nautin kiivaan kannustajan roolissani maitokahvia, müsliä ja kuivattuja karpaloita. Mutta annas olla, kun päästiin varusteisiin — ne paljastivat oitis, että asialla on alan ammattilainen: huikeat, kiiltonahkaiset nelipyöräluistimet, vimpan päälle suunniteltu urheiluasu, kunnon kypärä sekä suojat.

Pääkaupungissa asuvat ovat taatusti joskus nähneet tämän punatukkaisen kaunottaren singahtavan rullillaan milloin mihinkin ilmansuuntaan. Ja nyt seuraa piskuinen mainos: Soile opettaa Katukiitäjien riveissä rullaluistelun saloja, turvallista kaatumista ja tehokkaan kantajarrutuksen tärkeää taitoa. Kurssi järjestetään kahdesti kuukaudessa, tiistaisin klo 18. Tapaamispaikkana on Paavo Nurmen patsas Helsingin olympiastadionin edessä. Lisätietoja kursseista löytyy —> täältä.

Voin vakuuttaa, että tämän mimmin oppiin kannattaa hakeutua. Soile on teknisesti häkellyttävän taitava rullaluistelija, joka pitää taitojaan talvisin yllä harrastamalla retkiluistelua. Minulle oli yllätys, että jo lähes 30 vuotta tuntemastani hyväntuulisesta ja eloisasta fotarista kuoriutuu tarvittaessa myös tiukka imperatiivi-iita. Mutta tottahan se on: liikenteen keskelle ei kaivata enempää toheloita törppöjä kuin siellä jo on.

Lisäys klo 19.35

En turhaan kehunut punatukkaista kaunotarta, sillä Soile saapui maratoniltaan takaisin mitali kaulassa ja pytty kourassa. Rehellisyyden nimissä on lisättävä, että hän oli luokkansa ainokainen eli ainoa kokopitkän maratonin rullaluistellut nainen. Se ei vähennä ihailuani, sillä niin timmissä kunnossa kiitäjädaami on: ei tippaakaan uupunut urakan jälkeen, ainoastaan sudennälkäinen!

Jännitystä on piisannut näillä kotinurkilla myös nyt illansuussa. Äsken tuon apean, runsasmarjaisen pihlajan, josta kerroin eilen, viereen pölähti Medi-Helin punainen pelastushelikopteri. Syy on tietenkin surullinen — lähiristeyksessä on sattunut vakava liikenneonnettomuus — mutta en voi kuin ihailla lentäjän taitoja. Siihen hän kylmänrauhallisesti parkkeerasi kopterinsa lyhtypylvään ja pihlajan väliin. Uskomaton suoritus.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.