Hauta täynnä rahaa ja roinaa

Posted: elokuu 8, 2008 in Kulttuurin kentällä, Sanojen mahti

Tänään ajattelin ensimmäisen kerran talvea. Työhuonettani vastapäätä oleva pihlaja on kasvattanut niin paljon marjoja, etteivät sen oksat tahdo kestää ryppäiden painoa. Puun koko ilme on muuttunut, vielä heinäkuussa se levitteli kasvustoaan ylpeänä kaikkiin ilmansuuntiin ja kurkotteli oksinensa kohti taivasta, nyt se näyttää apealta, puhtinsa menettäneeltä, joka ikisen oksan riippuessa raskaasti kohti maata.

Pihlaja ei kanna kahta taakkaa, sanoo vanha kansa, mutta ilmastonmuutos lienee tehnyt senkin viisauden tyhjäksi. En yhtään ihmettelisi, vaikka hanget kasvaisivat mäkien korkuisiksi ja pakkanen läimäyttäisi lämpömittariin Siperian lukemat.

Mutta talvesta takaisin tähän päivään ja hyvien tekstien pariin. Lehtiä ollaan vahvasti piiskaamassa nettiin, mutta itse nautin paperin kosketuksesta sormissani, ja niinpä tein luontoa tuhoa päätöksen (jälleen kerran) ja tilasin ARSIS-lehden paperiversion, vaikka voisin lukea lehden pdf-tiedoston tällä kannettavallani. Mutta en jaksa tuijottaa päätettä työmatkoillani, eikä se ole aina edes mahdollista. ARSIS on loistavaa matkalukemista, perustelin itselleni, ja omatuntoni rauhoittui hetkeksi.

Ja nyt seuraa ylistyslaulua runoilijalle. Uusimmassa numerossa (2/2008) on julkaistu Risto Ahdin kirjoittama juhlaruno Epäpyhä liitto, jonka näyttelijä Kati Outinen tulkitsi taidetoimikuntien 40-vuotisjuhlassa Helsingin Aleksanterin teatterissa viime toukokuussa. Ahti polkee sanoilla keveästi ja luotaa tekstissään rahan ja taiteen suhdetta mehevästi ja purevasti. Runo on kuin kirkas huuto, komea vuorelle nousu taiteen ja siihen kuuluvan luovuuden, etsimisen ja erehdysten puolesta. Liitän tähän katkelman, mutta Ahdin runon kokonaisuudessaan — sekä myös muita ARSIS-lehden artikkeleita — voi lukea —> täällä.

Muusa sanoo: ”Ellei väärin puhu, ei puhu lainkaan,
ellei väärää kuvaa tee, ei tee kuvaa lainkaan,
ellei väärin soita, ei soita lainkaan.
Ellei väärästä sitten kuule itseä
ja itseään hukkaamatta väärää oikaise, ei puhu toiselle.
Ihminen kuvittelee, että tunteita voi saada rahalla.
Maksat sisäänpääsystä, sillä kuvittelet tunteen itsellesi ansainneesi.
Voi sinua, ellet elä taiteesta, elät kuopassa,
haudassa, joka vähitellen täyttyy rahasta ja roinasta.

Kommentointi on suljettu.