Tärkeitä sanoja, hurmaavia eleitä

Posted: heinäkuu 29, 2008 in Kulttuurin kentällä, Sanojen mahti

Heinäkuu juoksee viimeisiä metrejä, ja tähän blogiin on päässyt kesäheinä rehottamaan villeinä plantaaseina. Toisin kuin luulisi, en ole nauttinut lomasta vaan naputellut pitkiä virkkeitä sivukaupalla. Työn alla on kirjaprojekti, jonka sisällön paljastan myöhemmin. Kyse ei ole fiktiosta, vaan tietokirjallisuuden saralla ilmestyvästä julkaisusta.

Mutta nyt riehun ihan toisen kirjallisen hedelmän tähden. Sain nimittäin tänään hyppysiini uusimman Särön, jonka teemana on Metsä ja toiseus. Oi, miten kaunis lehti se on! Nyt jaellaan kiitoksia kolmelle visualistille: Särön ulkoasusta vastanneille Sanna Saastamoiselle ja Ari Talvilalle sekä sodankyläläiselle kuvataiteilijalle Helena Junttilalle, jonka alitajunnasta, unista ja tunnelmista syntyneet teokset kuvittavat uusinta numeroa. Vitsit, mikä lumo hänen viivassaan piilee!

Ja seuraavaksi silkkaa painostusta: ostakaa, tilatkaa, ahmikaa ja nauttikaa! Särön anti ei petä, lupaan sen. Mistä aloittaisin herkuttelun? Hmmm… taidanpa kehua ensimmäiseksi syksyllä kaunokirjallisella kentällä debytoivan Tiina Raevaaran, jonka vastuulla on Särön uusi osio, Tiedeviilto. Myös tiede on osa kulttuuria, ja ensimmäinen Tiedeviilto pureutuu sosiaalisten hyönteisten yhteiskuntiin sekä Leena Krohnin Tainaron-romaaniin. Milloin viimeksi luitte myrmekologiaan liittyvän artikkelin?

Olen myös ihastellen kulkenut Helena Yläsen selluloidista taivalta 60 vuoden ajalta. Lapsellisen innostuneena tehty lista, kuten hän sanoo, paljastaa ansioituneen leffakriitikon suosikit elämän varrelta. Uusimmassa Särössä debytoi myös Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professori Juhani Niemi, jonka artikkeli luotaa rajoja kirjallisuudessa: ”Jos teknisessä mielessä ikiliikkujaa ei olekaan keksitty, taiteen alueella on nähtävissä monia esimerkkejä siitä: kerran alulle pantu esitys tai tuote liikkuu paikasta toiseen tarvitsematta vanhoja tai uusia energialähteitä tuekseen.”

Ja millaisia kirjoittajia Särö jälleen esittelee! Tarjoan teille kaksi katkelmaa houkutukseksi, ensin hyvinkääläisen Tuomo Oksasen runon alku:

”On olemassa haavoja, jotka eivät koskaan
parane,
pysyttelevät luovuuden
heinikkoisina lähteinä
vuosikymmenenestä toiseen.
Pitäisikö minun kiittää tällaisten haavojen olemassaolosta?
…”

Ja toisena makupalana pari säettä Uuden Itämaan nousevan runoilijan eli tamperelaisen Suvi Nousiaisen tuotannosta:

”…
Äkkiseltään vaikea kertoa puhelimeen, mitä kuuluu.
Ei mitään ihmettä.
Sitäkö me kaikki odotamme?
…”

Tätä aarretta oli ilo postittaa kaikille ihanille tilaajille. Kiitos vain, Ari ja Heikki, rattoisasta seurasta! Ja kiitos Mark sinne Berliiniin, jonne riensit työlään rupeaman päätteeksi! Oli muuten ensimmäinen kerta, kun nautin kuohuviiniä postituksen kunniaksi. Olen ennenkin nostellut maljoja eri lehtien nimissä, mutta aiemmin se on tapahtunut kaupallisissa merkeissä ja pääosin markkinointiosaston kustannuksella, kun myyntiluvut ovat ylittäneet tavoitteet. Miten erilaiselta kupliva juhlajuoma maistuikaan tänään, kun syynä oli silkka ystävällisyys: päätoimittaja halusi palkita talkootyöhön osallistuneet. Ja sitten joku vielä ihmettelee, miksi meuhkaan Säröstä? Tietäisittepä…

Voit tilata itsellesi oman Särön —> täältä.

kommenttia
  1. marja-leena kirjoitti:

    On kiva taas pitkästä aikaa nauttia iloisia sanojasi taiteen toiminnasta!
    Ai kirjako? Odotan kuulla lisää!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Marja-Leena, ja aurinkoinen tervehdys sinne Kanadaan! Toivottavasti kesäsi on sujunut rattoisissa merkeissä.

    Sen verran voin paljastaa kirjasta, että se liittyy teatteriin (surprise, surprise!), ja kyse on erään hurmaavan näyttelijättären elämäkerrasta. On ollut tosi hauskaa sukeltaa hänen kanssaan menneisyyteen. Lupaan kertoa enemmän myöhemmin!