Kristallikruunut kohti pimeää!

Posted: kesäkuu 1, 2008 in Musiikki
Avainsanat:, ,

Ihanaa, kesä on sitten virallisestikin alkanut! Nostan katseeni ja päätteen yli avautuu auringossa kylpevä maisema, jossa vihreän eri sävyt sekä hehkuvat kukinnot luovat yhdessä henkeäsalpaavan upean freskon. Miten nautinkaan tästä värejä vyöryvästä vuodenajasta! Väliäkö sillä, etten hipiäni vuoksi saisi olla paisteessa kuin parikymmentä minuuttia, ja väliäkö sillä, että nuhani yltyy vuosi vuodelta siitepölyn pöllähtäessä puskista. Nyt on suvi!

Mutta asiaan. Eihän minun vuodenajoista pitänyt laverrella vaan tästä. Vuokko Hovatan helmikuussa ilmestynyttä ensimmäistä soololevyä on ehditty kehua jo monessa paikassa, mutta ei pieni lisä pahaa tee.

Kerkko Koskisen, Tuure Kilpeläisen ja Aki Sirkesalon sävellyksistä koostuva Lempieläimiä on lumonnut minut samalla tavalla kuin hanuristi Maria Kalaniemen pari vuotta sitten ilmestynyt Bellow Poetry, josta kerroin täällä. Hovatan levyn lumoa lisäävät sanoitusten (tekijöinä mm. Aulikki Oksanen, Paula Vesala ja Sami Keski-Vähälä) monimerkityksellinen maailma, jossa runolliset säkeet kasvavat tunteita lietsoviksi välähdyksiksi.

En osaa kuvailla sitä elämän haurauteen ja toisaalta väkevyyteen liittyvää kauneuden määrää, joka sanoina ja sävelinä vyöryy levyltä ilmoille. Nautin suunnattomasti Hovatan äänestä ja ennen kaikkea tulkinnoista. Herkissä biiseissä tietty metallinen klangi saa pehmeän, lähes samettisen sävyn, mutta uhotessa, kuten riehakkaaksi yltyvässä Marjalude-laulussa, ääni kasvaa ja ikään kuin muuntuu vaaralliseksi, viiltäväksi aseeksi, joka polttaa ja puree eikä ”jätä Loreleille luutakaan”.

En osaa enkä halua nimetä levyltä suosikkibiisiä, mutta tahdon nostaa esiin Paula Vesalan sanoittaman Hiljaiset vuodet (sävellys: Tuure Kilpeläinen). Harvoin olen kuullut tekstiä, joka yhtä hienolla tavalla kuvaisi sodasta tai muista kauhunhetkistä palaavan ihmisen olemusta ja ennen kaikkea sitä, miltä ikuisesti vangiksi jääneen läheisistä tuntuu.

Kertakaikkisen hieno levy. Lämmin kiitos tekijöille. Tämä tekee hyvää sielulle.

PS. Merkinnän otsikko on peräisin Helise taivas -laulusta (sanat: Aulikki Oksanen), jonka voi kuunnella myspace-sivustolla —> täällä. Sieltä löytyy myös muita Hovatan sielukkaita tulkintoja.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.