Paluu juurille vai uuden alku?

Posted: huhtikuu 29, 2008 in Kirjallisuus, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, ,

Blogini on viime aikoina jäänyt muiden kiireiden vuoksi hiukan retuperälle, mutta päätin ryhdistäytyä ylihuomenna juhlittavan suomalaisen työn päivän kunniaksi. Syykin on hyvä. Olin nimittäin eilen aivan hurmaavassa julkistamistilaisuudessa, jossa läsnäolijoita hemmoteltiin paitsi painotuoreella kirjalla myös maaseudun rauhalla, herkullisella riistakeitolla, italialaisilla viineillä sekä konkarin sormin soitetuilla ikivihreillä.

Kaimani ja kollegani Eija Wager palasi pari vuotta sitten Suomeen yli 30 Italian-vuoden jälkeen. Uusi koti löytyi Kuninkaantien varresta Inkoosta, jonne Eija toi myös eläinkatraansa: koirat, kissat, hevoset ja aasit. Alkoi tinkimätön aherrus, kun 1800-luvulla rakennettua taloa sekä ulkorakennuksia ryhdyttiin saneeraamaan perinteitä kunnioittaen. Nyt Mellangårdin tila on valmis ottamaan vastaan vieraita. Tulevaisuudessa siellä järjestetään mm. konsertteja, taidenäyttelyitä, luovan toiminnan, elämäntaidon sekä hyvinvoinnin kursseja, luku- ja kirjoituspiirejä sekä italialaisen kielen, keittiön ja kulttuurin tapahtumia.

Kun Eija Wager eilen kertoi suunnitelmistaan, en voinut kuin ihailla tämän 56-vuotiaan naisen intoa ja paloa. Mutta niinhän asia on kuten hän sanoo: jos vain istuu paikallaan, energiaa ei synny. Siitä, millaista on muuttaa eloisien ja puheliaiden italialaisten parista takaisin maahan, jossa yhä vaietaan hississä eikä kahvilassa ole kohteliasta mennä istumaan vieraiden kanssa samaan pöytään, hän kertoo uusimmassa kirjassaan Paluumuuttajan päiväkirja (WSOY). Lisätietoa Eijan ajatuksista ja muusta kirjallisesta tuotannosta löytyy hänen omalta —> sivustoltaan.

Olen myös lisännyt blogini —> Juttuarkistoon Eija Wagerista puolitoista vuotta sitten Apu-lehteen kirjoittamani jutun. Otsikkona on Kosmopoliitin kotiinpaluu.

Apropos, ne ikivihreitä soittaneet konkarin sormet kuuluvat Eijan isälle, pianisti Alf Wagerille, joka on soittanut jazzia Helsingin pianobaareissa jo 1940-luvulla. Ja kyllä, charmantti mies on edesmenneen Leifin sukua, tarkemmin sanottuna serkku. Alf Wagerin musisointia voi nauttia kaksi vuotta sitten ilmestyneeltä levyltä —> Alf Wager Trio. Suosittelen.

Kommentointi on suljettu.