Tupsukorvan pentu ja muita urheilupaljastuksia

Posted: maaliskuu 26, 2008 in Kulttuurin kentällä, Rikasta arkea
Avainsanat:, , , ,

Moni tämän blogin lukija on saattanut merkintöjeni perusteella tehdä sen virhepäätelmän, etten pidä urheilusta. Kulttuurihörhöksi tunnustautuminen ei todellakaan tarkoita, että asettaisin urheilun ja taiteen (sekä muut henkisen kulttuurin riennot) vastatusten. Herramajee, se jos mikä on patavanhoillista ajattelua, eikä minua edes kiinnosta riutua missään norsunluutornissa vain joitakin silosäkeitä lukien tai hypnoottista instrumentaalimusiikkia kuunnellen.

Vaikka en itse olekaan raivoisan innokas hikipintaan liikkuja… Ups, meinasinpa päästää ilmoille oikean emävaleen. Johdattakaapa tämä leidi tanssilattialle, niin johan hikikarpalot täyttävät teidänkin hengitystilanne. Enkä nyt puhu kilpatansseista, joissa askeleet ja koreografia on hallittava vimpan päälle, vaan ihan vapaamuotoisesta irrottelusta suosikkisävelien tahdissa. Eikä siihen totta puhuen tanssilattiaa tarvita, olohuone tai keittiö kelpaa mainiosti, kunhan vain tarjolla on suoraan suoneen iskeviä biisejä.

Takaisin asiaan, tai edes sinnepäin. Urheilu on tänään ollut mielessäni paristakin syystä. Suunnataanpa katseet ensin Turkuun, tai itse asiassa Lontooseen Thames-joelle, jossa pidetään ensi viikonloppuna ehkä maailman kuuluisin yksittäinen soutukilpailu eli Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen kahdeksikkojoukkueiden kisa, The Boat Race. Kuinka monta kertaa aihetta onkaan sivuttu lukemissani dekkareissa ja romaaneissa, brittiläisistä elokuvista tai tv-sarjoista puhumattakaan. En maininnut Turkua vahingossa, vaan ilokseni luin tänään akateemisen vastarannan kiiskin Markku Jokisipilän blogista, että hän saa kunnian toimia kommentaattorina, kun Eurosport näyttää kisan suorana lauantai-iltana. Tohtori on selvästi seurannut lajia aiemminkin, sen verran vakuuttavasti hän tarinoi aiheesta.

Urheilu on ollut mielessäni myös toisesta syystä. Sain nimittäin viestin vanhalta ystävältä, joka kertoi menevänsä katsomaan jääkiekon pleiaria, hienosti sanottuna SM-liigan semifinaalisarjan toista osaottelua. Tampereella vastakkain ovat Tappara ja Kärpät. Tässä vaiheessa tupsukorvan tytärtä tietysti kirpaisee. Aivan, Ilveksen kannatukseeni on syynä verenperintö. Todistusaineistoa löytyy —> täältä, tosin herroilla on puserossaan kissoista se arvokkaammaksi koettu, leijona. Mutta tosikannattaja ei jääkiekkojoukkuetta vaihda, vaikka menestystä ei tulisikaan. Se selviää uusisuomi.fi-sivustolla, tarkemmin määriteltynä Niklas Herlinin blogista, jossa hän kartoittaa ystäviensä avulla jääkiekkojoukkueiden kannatuksen perimmäisiä syitä. Loistava analyysi, etten sanoisi ylämummo!

(Lisäys 27.3. klo 16.00
Lukekaapa huviksenne Jokisipilän —> kommenttivastaus miehistönvaihdosta koskevan merkinnän yhteydessä: soutaminenkin on viime kädessä puhdasta matematiikkaa.)

Kommentointi on suljettu.