Vekkihamekulttuuria vastaan

Posted: maaliskuu 24, 2008 in Kulttuurin kentällä, Media, Rainat
Avainsanat:, , ,

Se, että kaikki olisi tavattoman helppoa, ei ole hyväksi ihmiselle. Se ei ole hyväksi myöskään teatterille tai ylipäänsä kulttuurille. Jos korkeakulttuuri popularisoidaan tai steriloidaan, alakulttuuritkaan eivät pääse kunnolla kukoistamaan.”

Sanat ovat Outi Nyytäjän, suomalaisessa elokuva- ja teatterimaailmassa kätilöksi kutsutun pitkän linjan dramaturgin ja kääntäjän, jonka sivallukset ovat tuttuja muun muassa Helsingin Sanomien tv-sivuilta. Nyytäjän mielestä suomalaista teatteriohjelmistoa vaivaa ikävä vekkihamekulttuuri, varman päälle suunniteltu keskiluokkainen ja -tasoinen ajattelu. Hän ei tarkoita oman ikäluokkansa naisia (Nyytäjä on 72-vuotias), vaan hän puhuu kolmikymppisistä ”tädeistä”, pysähtyneen ajattelun ja turvallisuushakuisen tapakäytöksen edustajista, jotka aina valitsevat tuttua, tylsää ja tahratonta, oli kyse sitten teatterista, mediasta, kirjallisuudesta, musiikista, matkakohteista, ruoasta tai muodista.

Minä pidän Nyytäjän suorasukaisuudesta ja melskaavasta, agitoivasta otteesta. Pari tuntia vierähtivät kuin siivillä, kun haastattelin häntä uusimpaan –> Säröön. Kyllä vain, pieni mutta ponteva kirjallisuus- ja kulttuurilehti on taas sylkäissyt maailmaan uuden numeron. Teemoina ovat tällä kertaa Näytelmä ja kuolema.

Nyytäjän lisäksi äänessä ovat muun muassa musiikintekijä, kirjailija Kauko Röyhkä sekä Radioteatterin päällikkö Pekka Kyrö, joka muistelee edesmennyttä Jussi Kylätaskua. ”Puer proletarii” on keskiössä myös kirjailija Saara Kesävuoren mainiossa artikkelissa, jossa kirjoittaja käyttää Christer Kihlmania kompassina sukeltaessaan Kylätaskun tuotantoon.

Huikeita ovat myös Särön Viisaiden Neuvoston vastaukset. Irma Hirsjärvi, Ulla Hirvensalo, Eve Leinonen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Otso Ovaskainen ja Jouko Sirola pohtivat, miksi suomalaiset jaksavat aina vain puhua Väinö Linnan tuotannosta. He myös metsästävät vastausta paradoksiin, miksi ihmiskunta etsii elämää ulkoavaruudesta, mutta samaan aikaan tuhoaa sitä omalta planeetaltaan. Kuvataiteilijana vierailee tällä kertaa porvoolainen Beni Juslin, jonka sekatekniikkamaalauksissa sykkii iloinen nautinnollis-melankolinen tunnelma.

Ja nyt kehotan kollegani, toimitussihteeri Tiina Raevaaran tavoin: Jos ette ole vielä lehteen tutustuneet, käykää Särön nettisivuilla tilaamassa itsellenne yksittäisnumero tai saman tien koko vuosikerta. Pikkurahalla läjäpäin isoja ajatuksia! Kerrottakoon vielä, että säröläiset ovat aloittaneet oman blogin, ja sehän löytyy —> täältä.

Kommentointi on suljettu.