Sieluton biologi synkistelee

Posted: helmikuu 26, 2008 in Arjen ilot, Kirjallisuus
Avainsanat:, ,

Nyt voi taas tuulettaa ja isosti kaverin puolesta. Sanavalmis kollegani Särössä, toimitussihteeri Tiina Raevaara, on saanut —> kustannussopimuksen. JESSS!!! Synkkiäkin sävyjä sisältävän esikoisteoksen julkaisee ensi syksynä Teos.

Syöpägenetiikasta väitellyt Tiina, tai sieluton biologi kuten häntä ystävällisesti tituleeraamme, ei ole kirjoittajana eilisen teeren tyttöjä. Hänen novellejaan on julkaistu Usvassa, ja uusin niistä, Sudenkorento, vie lukijan suolle, toisenlaiseen todellisuuteen. Väitöskirjaan voi tutustua Ethesis-palvelussa.

Lisäys klo 15.10
Vähän provosoiden voisi kehottaa niitä, jotka nyt ovat syvällä rintaäänellä syyttämässä Lillqvistiä ja muita historiallisen ikonien suhteen taiteellisia vapauksia ottaneita ”historian vääristelystä”, miettimään oikein tarkkaan ja hartaasti, minkä puolesta kesällä 1944 lopulta oikein taisteltiin. Väittäisin, että aika selkeästi enemmän siellä kamppailtiin Lillqvistin sanan- ja mielipiteenvapauden puolesta kuin sen hyväksi, että Ilaskivi, Hägglund, Iisalo tai kukaan muukaan saisi tulevaisuudessa määrätä oikeaoppisten näkemysten sisällön sekä sallitun kritiikin ja huumorin rajat.

Kirjoittaja ei ole kuka tahansa yleisönosastojen mielipideautomaatti, vaan yksi lempibloggaajistani, poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteen tohtori Markku Jokisipilä, joka ottaa kantaa ohjaaja Katariina Lillqvistin Uralin Perhonen -animaatioelokuvasta nousseeseen keskusteluun. Itse jaksan ihmetellä kovasti sitä tosiasiaa, että animaatioelokuvan teilaajat käyttäytyvät tismalleen samoin kuin lukuisat Kristian Smedsin ohjaaman Tuntemattoman sotilaan arvostelijat, toisin sanoen langettavat tuomionsa ilman, että ovat edes nähneet kyseistä teosta. Anna mun kaikki kestää.

kommenttia
  1. Mette kirjoitti:

    Mitä tulee Mannerheimiin, niin täällä Tampereella häntä ei ole sukupolvesta toiseen ymmärretty. Muistot istuvat aika raskaasti. Joten hurraa Lillqvistille!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Mette, minusta Lillqvist sanoo aika hauskasti omalla sivustollaan, miten hänestä koko tässä taistossa absurdeinta on se tosiseikka, että ”ylintä esivaltaa edustava raskaan sarjan haukka käy täysin vakavissaan 30-senttisen, raudasta ja paperimassasta rakennetun surrealistisen nuken kimppuun…

    Katariina Lillqvist puhuu tietenkin arvovaltaisesta kuumakallesta, kenraali Gustav Hägglundista. Uralin Perhosen ohjaajan vastaus kokonaisuudessaan sekä huikeita otteita animaatiota koskevasta keskustelusta löytyy —> täältä.