Oikolukijoiden sukupuutto

Posted: helmikuu 22, 2008 in Sanojen mahti, Vastarannan kiiski
Avainsanat:, , ,

Lieneekö ärsytyskynnykseni liian matalalla, mutta sain lähes primitiivireaktion lukiessani Rakel Liehun runokokoelmaa Bul bul (WSOY, 2007). Miten huikeaa tekstiä, miten surrealistisia näkyjä! Olen juuri meren rannalla rottalauman seurassa (Herra Rattuksen pitäisi ehdottomasti lukea tämä) ihmettelemässä lampaanjuustonvalkoista Olentoa, kun tunnelma särähtää rikki. Tekstissä on kirjoitusvirhe: aggressiivisia-sana on kirjoitettu yhdellä g-kirjaimella.

Minun on vaikea uskoa, että Liehu tekisi tällaisen virheen, mutta mikäli näin on, missä ihmeessä kustannustoimittaja on luuhannut? Tahdon oikolukijat takaisin! Ja saman tien heitä voisi palkata laumoittain sanoma- ja aikakauslehtien toimituksiin, sen verran pöyristyttäväksi kirjoitus- ja ladontavirheiden määrä on printtimediassa kasvanut. Vali-vali, nari-nari, mur-mur!

kommenttia
  1. meri kirjoitti:

    törmään samaan yksigeelliseen aggressioon aika usein. ja tuskin on pöly laskeutunut omasta aggressiosta kun silmiä vasten mäiskäistään sellaisia sanoja kuin kuullostaa , olenpa , raskas lukuinen , käyttäjä ystävällinen , suoja puku

    mistä siis tuohtumus ja pöyristys? osin syynä on oma tekopyhyyteni, osin aito ahdistus kelvottomaksi muuttuvasta kirjoitetusta kielestä. maailmankuvani saa joka kerta pienen särön kun a) kieltä murustetaan b) vandalisoidaan c) possessiivisuffiksi laiminlyödään d) lauseissa on yhdyssanavaurioita

    narinaa siis täälläkin

  2. Tero kirjoitti:

    Kirjakaupat haluavat parissa kuukaudessa uudet kirjat hyllyihin vanhojen tilalle, joten julkaistavien nimikkeiden määrä kasvaa hallitsemattomasti ja kustannustoimittajille ei yksinkertaisesti jää aikaa tehdä työtään hyvin. Minusta kyllä tuntuu, että kustannusalalla alkaa nyt kunnon myllerrys jonka seurauksena tämä tilanne muuttuu, Kirjavälitys kuolee ja alkaa uusi laadukkaan kirjallisuuden kausi.

    Eikös Hotakaisen Juoksuhaudantiessä ollut muuten kirjoitusvirhe heti ensimmäisessä lauseessa?

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Moi Meri ja Tero, minäkin uskon, että viimeaikainen liikehdintä kustannusalalla kiihdyttää myös keskustelua julkaistavien kirjojen sisällöstä ja laadusta.

    Kirjojen kieliasuun liittyvät asiat ovat puhuttaneet myös käännöskirjallisuuden ystäviä. Jukka Kostiainen on kirjoittanut —> Särö-lehdessä (nro 2-3/2007) terävän artikkelin suomennosten kehnosta tasosta. Hänen mukaansa kirjailijat ja lukijat ansaitsisivat paljon parempaa kuin monet nykykäännökset tarjoavat.

    Kostiainen oli poiminut esimerkiksi Carlos Ruiz Zafónin romaanin La Sombra del Viento (Tuulen varjo, Otava 2004), jonka suomennos saa lukijan haukkomaan henkeään. Näinkö tönkköä on suomen kieli? Puhumattakaan kaikista epäloogisuuksista, joita teksti on täynnä. Ehdoton suosikkini Tuulen varjo -kirjan kielikukkasista on seuraava lause: ”Tomás piti kahvikuppia kädessään ilman että oli vielä koskenutkaan siihen.”

    Kostiainen lainaa jutussaan kääntäjä Kersti Juvaa, joka on kuvannut alkuperäisteoksen suhdetta käännökseen sanomalla, ettei jälkimmäinen ole edellisen kloonausyritys vaan sen epäidenttinen kaksonen. Monia kirjoja lukiessa tulee kuitenkin tunne, että kyse on huomattavasti etäisemmästä sukulaisuussuhteesta.