Sanatyöläisen interiöörit

Posted: helmikuu 8, 2008 in Arjen ilot, Silmä lepää
Avainsanat:, ,

Parnassossa on hauska yhden sivun juttusarja, jossa esitellään kirjailijoiden ja muiden kirjoittamisen ammattilaisten työhuoneita. Uusimmassa numerossa (1/2008) on vuorossa viimeinen kurkistus, sillä sarja päättyy. Valitettavasti. Päätösjaksossa esitellään Jarkko Tontin kotona oleva työhuone. Hänellä on myös työtilat Vallilan kaupunginosassa, ja niitä Tontti luonnehtii askeettisiksi: ”Työhuoneella ei saa olla kivaa. Sen on oltava epämukava ja ruma”, hän sanoo.

Työhuoneiden suhteen on olemassa kaksi koulukuntaa, karuja oloja puoltava joukko sekä viihtyvyyteen panostava heimo. Itse kuulun jälkimmäiseen. Minusta on tärkeää, että kirjoittamisen lomassa ja ajatusten etsiessä oikeaa muotoa voin lepuuttaa silmiäni väreissä ja itseäni ilahduttavissa kuvissa, hyviä muistoja herättävissä esineissä ja itselleni tärkeissä taideteoksissa ja kirjoissa.

Minulla on myös pari sanallista huoneentaulua, sekä toimistollani että kotini työhuoneessa. Taivaannapaa koristavaan aforismiin ihastuin jo lukiossa, ja siitä asti olen kiikuttanut Stanislaw Jercy Lecin lausetta mukanani: ”Sanatko käyvät tarpeettomiksi? Mihin sitten sijoitetaan se mikä on rivien välissä?”

Kotini työpöydällä oleva tekstipätkä muistuttaa puolestaan haastattelemisen vaikeudesta. Olen leikannut sen vuosia sitten Vanity Fair -lehden jutusta, mutta en kuolemaksenikaan muista jutun kirjoittajaa saati kohdetta. Mutta äläykseksi nostettu lainaus jaksaa huvittaa minua joka ikinen päivä: ”Those stories were never discussed. I mean, you can´t ask if someone´s mother murdered someone.”

Kommentointi on suljettu.