Kaksoiskalan ihme

Posted: helmikuu 5, 2008 in Kuvataide
Avainsanat:, ,

Tänään pitäisi tietenkin innoittua Runebergista, mutta minun osaltani runoilijan anti on toistaiseksi jäänyt leivoksen tasolle, enkä jaksa silkasta velvollisuudesta heittäytyä Johan Ludvigin säkeiden vietäväksi. Sen sijaan kerron kalajutun. Tai oikeastaan sen kertoo vuoden 2006 Ars Fennica -elämäntyöpalkinnon pokannut taiteilija Ilkka Juhani Takalo-Eskola.

Valaisen valitsemani tekstin taustaa sen verran, että symbolit ovat kiehtoneet minua lapsesta asti. Yksi ensimmäisistä, jonka merkitystä muistan ihmetelleeni, oli pennin kolikossa. Yhdestä nauhasta muodostuvan hannunvaakunan, tai silmukkaristin kuten sitä myös kutsutaan, uskottiin synnyttävän suojaavan voiman. Wikipedia kertoo, että hannunvaakuna oli ennen tapana maalata talon tai ladon seinään suojaamaan rakennuksen asukkeja huonolta onnelta sekä pahoilta hengiltä.

Mutta takaisin kalojen pariin! Kerroin taannoin ihailleeni Kuutti Lavosen teoksia Annantalon näyttelyssä, mikä sai minut penkomaan kirjahyllyäni. Muistin oikein: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa ilmestynyt Taiteilijan lapsuuden kuvat (2000) tarkastelee kolmen kuvataiteilijan — Lavosen, Riitta Nelimarkan ja Ilkka Juhani Takalo-Eskolan — lapsuudenaikaista, taiteilijoille itselleen merkityksellistä aineistoa ja pohtii muistojen roolia taideteoksissa. Päivi Granön väitöstutkimus on kiehtova kirja, suosittelen.

Niin kuin aina, nytkin katse lipesi alkuperäisen kohteen, Lavosen, ääreltä muille sivuille ja jäin lukemaan Takalo-Eskolan ja Granön keskustelua. Kaksikko oli vieraillut Oulaisten kirkossa, jonka kala-aiheisia maalauksia taiteilija oli lapsena katsellut monet kerrat, innokas kalansaalistaja kun itsekin oli. Takalo-Eskola esittelee pitämiään kalapäiväkirjoja, joihin hän kirjasi kalasaaliit, erilaiset luontokokemukset ja säät, liimasi valokuvia ja piirsi. ”Sitten avautui sivu, jonka alalaidassa on kaksi kalaa, jotka ovat ikään kuin nielleet toisensa (kuva 39). Juhani oli piirtänyt kuvan alkuvuodesta 1951, kolmetoistavuotiaana.

T-E: Onpas merkillinen juttu. On tullu näköjään mateita. Mä oon piirtäny tämmösen kalan, joka on kakssuuntane, että pyrstö ja pää molempiin suuntaan. Tommonen kaksoiskala. Tää teema on tota iha. Mulla on tota tää kaksoiskala. Se symboloi tajuntaa niinku tässä ja nyt. Sitä ikuista valosta hetkeä ku eletään ja sitä, että ihmisellä ei oo muuta käytössä ku tää hetki tässä ja nyt, josta on perspektiivi menneeseen ja tulevaan, eteen ja taakse. Mut se on ollut iduillaan kuitenki, se on niinku kaks toisensa syönyttä kalaa tai mikähän tuo olis. Jo nyt on ihme, se on aika.” (emt. s. 169)

Minusta tarina on kertakaikkisen ihana. Ja miten huikea symboli! Mistähän voisi hankkia korun, jossa on kaksoiskala?

Advertisements

Kommentointi on suljettu.