Intuitiivinen kompassi vai tuuliviiri?

Posted: tammikuu 1, 2008 in Arjen ilot, Vastarannan kiiski
Avainsanat:, ,

Luota enemmän intuitioon kuin järkeen.” Otsikko on peräisin eilisen Helsingin Sanomien Elämä & terveys -osion artikkelista, jossa toimittaja Lars Edling referoi hollantilaista tutkimusta intuition ja järjen rooleista kulutushyödykkeiden ostamisessa. Intuitio, tai vaisto kuten sitä myös kutsutaan, ei yleensä ole tutkijoita juurikaan kiinnostanut, pikemminkin päinvastoin. Selittämättömän kohtalona on yleensä joutua vaietuksi tai sitten ilmiö leimataan huuhaaksi.

Minusta artikkelin kiinnostavin kohta löytyy kommentiksi nimetystä kainalojutusta, jonka mukaan intuitiota voidaan kutsua objektiiviseksi tunteeksi. ”Eri käsitteiden välille on tietysti vaikea vetää tarkkaa rajaa. Mutta on olemassa ero intuitiivisten tunteiden ja sellaisten tunteiden kuin suru, ilo ja pelko, välillä”, Edling kirjoittaa. ”Viimeksi mainituissa on kysymys tunteista, jotka voivat vallata ihmisen kokonaan. Jopa toiveajattelu kuuluu samaan kategoriaan.”

Olen viime päivinä miettinyt paljonkin intuition, kohtalon, tietoisten tavoitteiden, haaveiden ja katteettoman haihattelun merkitystä ja keskinäisiä eroja. Sain nimittäin ystävältäni joululahjaksi Efva Attlingin suunnitteleman rannekorun, jonka laattaan on kaiverrettu lukemattomat kerrat lausutut sanat: Carpe diem. Ystäväni tietää, että olen muuttamassa kurssiani, etsiytymässä uudenlaisiin työtehtäviin, ja vaikka kannankin lahjaa ranteessani, koruun kätkeytyvä potku tuntuu nytkin takalistossani.

Carpe diem, tartu hetkeen kuten suomennos kuuluu, on kehotuksena vaativa, koska se edellyttää kykyä nähdä ohikiitävässä ajassa ne asiat, joihin tarrata kiinni. Pystynkö siihen? Uskallanko tehdä niin? Entä jos valitsen väärin? Voinko muuttaa päätöstäni myöhemmin? Kuinka monta kertaa oikeastaan on luvallista tarttua hetkeen?

Horatiuksen lause ymmärretään usein ikään kuin kyse olisi uskalluksesta toimia hetken mielijohteesta toisin kuin tavallisesti. Mutta — kuten Edlingin artikkelissa muistutetaan — tosiasiassa intuitio rakentuu kokemukselle ja aiemmin kerätylle informaatiolle. Se, että jokin teko näyttäytyy muiden silmissä yllättävänä, jopa vääränä, voikin tekijän itsensä näkökulmasta olla täysin johdonmukainen.

Itse olen onnistunut yllättämään lähipiirini parikin kertaa muuttoilmoituksen merkeissä, ensin 1980-luvulla, jolloin hyvästelin kotikaupunkini ja lähdin Helsinkiin ilman pienintäkään tietoa työpaikasta. Viisi vuotta sitten väki vetäisi henkeä, kun täysurbaaniksi yksilöksi leimautuneena vaihdoin suurkaupungin valot pikkukaupungin hiljaiseen idylliin. Toimin molemmilla kerroilla täysin intuitioni varassa, mutta en mielestäni heittäytynyt tyhjän päälle tai toiminut päättömästi, vaikka se saattoi siltä näyttääkin.

Tempaukseni olisivat olleet kaikkien mielestä selitettävissä, jos perimmäisenä motiivinani olisi ollut true love, mutta niin onnekas/sinisilmäinen en ollut. Kyse oli enemmänkin halusta toteuttaa itseni näköistä elämää. Sitä, mikä lopulta toimi laukaisijana ja kasvatti hiljakseen kehkeytyneet unenomaiset näyt todellisiksi teoiksi, eli sai minut tarttumaan hetkeen, en osaa selittää.

Näin vuoden alussa on tapana tähyillä tulevaisuuteen ja antaa jos jonkinlaisia parempaan elämään tähtääviä lupauksia. Sitä en aio tehdä, sillä vuosien myötä olen oppinut luottamaan sisäiseen kompassiini. Vaikka polkuni poukkoileekin, intuitioni ei käyttäydy kuin tuuliviiri, vaan sillä on selkeästi oma suuntansa. Vielä kun oppisin sen tärkeimmän hyveen: kärsivällisyyden.

Advertisements
kommenttia
  1. SusuPetal sanoo:

    Sisäinen kompassi kulkee aina mukana, siitä se on hyvä.

    Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle, Viides rooli!

  2. Tuima sanoo:

    Minäkin kiinnitin artikkelissa huomiota siihen, että intuition sanottiin perustuvan kokemukselle. Ja koska uskon aika paljon alitajunnan työskentelyyn, luulen intuition usein – ehkä ei aina, intuitio on niin mutkikas juttu – kumpuavan juuri sieltä.

    Hyvää ja virikkeellistä uutta vuotta sinullekin!

  3. Viides rooli sanoo:

    Lempeää ja onnekasta vuotta 2008 myös teille, SP ja Tuima!

  4. […] kuten lupasin. Veli-Antti Savolainen ja Porvariston kadonnut charmi. Viides rooli kirjoittaa intuitiosta. Samoin Kirsti Ellilä. ntamo julkaisi Risto Niemi-Pynttärin Verkkoproosa-väikkärin viime vuoden […]