Tervehdys, sinä tuttu ja tuntematon verkkokumppani!

Posted: joulukuu 18, 2007 in Kulttuurin kentällä, Media
Avainsanat:,

Sähköpostiini pelmahti tieto kiinnostavasta opinnäytteestä. Viattomien lasten päivänä eli 28.12.2007 FL Risto Niemi-Pynttäri väittelee Jyväskylän yliopistossa verkkokirjoittamisesta. Dialogista kirjoittamista kartoittava väitöskirja on jo nyt kaikkien luettavissa, kiitos netin, jota itsekin parhaillaan täytän omilla sanoillani — vaan millä tyylillä ja kenelle?

Niemi-Pynttärin väitöskirja nostaa esiin monia kiehtovia kysymyksiä kuten pitkään vatkatun väitteen uusien teknisten innovaatioiden köyhdyttävästä vaikutuksesta kieleen. Tätä ei tutkija niele, vaan hänen mukaansa lukemisen ja kirjoittamisen tiivis vaihtelu tekee verkkokirjoittamisesta keskustelumaista. Se, että kirjoitukset muuttuvat verkossa epämuodolliseen suuntaan, ei välttämättä tarkoita kielen heikkenemistä, varsinkaan jos kirjoittaja viljelee rikasta puhekieltä. Tästä olen prikulleen samaa mieltä. Niemi-Pynttärillä on puheen elementtejä hyödyntävälle nettikirjoitustyylille oma nimikin: verkkoproosa.

Kiehtova on myös kysymys verkossa tapahtuvista kohtaamisista. Ovatko ne todellisia? Niemi-Pynttäri muistuttaa, ettei todellisuus ole koskaan yksityinen, toisaalta todellisuus ei voi olla myöskään ilman yksityistä. ”Omakohtaisissakin kokemuksissa on kyse yhteisestä todellisuudesta, siitä, että aistit todistavat meidän elävän samassa maailmassa”, tutkija kirjoittaa. Todellisuus on hänen mukaansa se, mikä jaetaan toisten kanssa, ei vain katsomalla ja kuuntelemalla, vaan keskustelemalla. Siksi sosiaalinen verkko on Niemi-Pynttärin mielestä todellisempi kuin virtuaalitodellisuus.

Kun aloin kirjoittaa blogiani kaksi vuotta sitten, minusta tuntui usein, että raapustan rivejäni tuuleen, tyhjyyttä humisevaan äärettömyyteen. Toisaalta se ei hirveästi häirinnyt minua, sillä olen alusta asti tehnyt merkintöjäni myös hyvin itsekkäästä syystä: saadakseni ajatuksilleni selkeän muodon. Kirjoittaminen auttaa paitsi hahmottamaan omat mielipiteeni, myös testaamaan niiden taakse kätkeytyvien perustelujeni lujuuden.

Kasvottomalle yleisölle kirjoittaminen oli minulle toimittajana entuudestaan tuttua, siitäkin huolimatta, että lehdet pyrkivät määrittelemään kohdeyleisönsä yhä tehokkaammin ja yksityiskohtaisemmin. Tosiasiassa minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuka lehtiin kirjoittamiani juttuja lukee.

Sen sijaan verkkokirjoittamiseni myötä aloin vähitellen tunnistaa lukijoitani sekä heidän ajatusmaailmaansa ja mieltymyksiään. Vastavuoroinen sukeltelu muiden blogeihin auttoi luomaan lihaa nettituttavuuksien luiden ympärille. Samalla sain roppakaupalla vinkkejä puhuttelevista kirjoista, sykähdyttävästä musiikista ja kiinnostavista leffoista, näyttelyistä, tapahtumista. Kiitos niistä Tuima, Haavetar, LL@Hetkiä, Post Scriptum, Marian Studio, Medis, Sedis, SusuPetal, Kannuvalimo, Kirjaamo, Kafkis ja Taidettako?

Merkintöjeni äärelle kehkeytynyt tutunoloisten ja silti tuntemattomien verkkokumppaneiden piiri ei ole suuri, mutta se ei minua häiritse, päinvastoin. En kaipaa todellisessakaan elämässä ympärilleni satapäistä hovia, vaan nautin eniten kahdenkeskisistä tai pienessä ryhmässä tehdyistä syväsukelluksista ja ilakoimisesta. Pidän myös siitä, miten verkko mahdollistaa elähdyttävän ajatustenvaihdon valtamerten taa, terveisiä vain Marja-Leenalle Rathjelle sinne Kanadaan! Blogisi on ihana aarreaitta kaikille kulttuurin ja kuvataiteen ystäville.

Medis pohdiskeli taannoin, jatkaako hän bloggaamista. Minulle asia on selvä kuin pläkki: aion ensi vuonnakin naputella verkkoproosaa tai huudella tuuleen, miten vain. Merkintöjen tiheydestä en tosin lupaa juuta enkä jaata.

FL Risto Niemi-Pynttärin kirjoittamisen väitöskirja Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta löytyy —> täältä. Tsekattavaa riittää: 497 sivua.

kommenttia
  1. SusuPetal kirjoitti:

    Huh, onpa laaja väitöskirja -joululukemista:))

    Vaikka itse kirjoitan fiktiota, myös vastavuoroisuus on minulle verkkokirjoittamisessa tärkeää, toiseksi tärkeintä itse kirjoittamisen jälkeen. Onneksi on kommentit, meilit, jopa tapaamiset reaalissa.

    Mukavaa joulun odotusta, Viides rooli.

  2. marjaleena kirjoitti:

    Mielenkiintoinen väitöskirja, luulen että ei tule minun puolesta luettua kun suomenlukeminen on niin hidasta! Nämä asiat ovat minunkin mielessä vilahtanut usein. Niinkuin sinä, minäkin nautin eniten kahdenkeskisistä tai pienestä ryhmästä molemmassa elämässä, sillä blogituttavien kansahan tuleekin yksityinen keskustelu. Tämä on minusta suurin yllätys ja lahja jota blogigaaminen on avannut minulle ja luulen että se pitää minut kiinni niin kauan kun jaksan kirjoitella! Kiitos lämpimästi kauniista sanoistasi, voin sanoa samaa sinunkin blogista josta saan meilenkiintoisia näkökulmia suomenkulttuurista, ja siten pysyä hieman lähempänä synnyinmaatani. Ja hieman parantaa omaa suomenkieltäni seuratessa sinun elävää kirjoitustyyliä! Mukavaa joulun odotusta sinulle, niinkuin SusuPetal sanoi!

  3. Tuima kirjoitti:

    Millähän nimellä kutsuisi niitä blogituttujaan, joita ei ole koskaan tavannut muualla kuin blogeissa ja joita aina tervehtää yhtä ilahtuneena? Monet hyvät keskustelut olisivat jääneet väliin – kaikkiin ei ole tarvinnut edes itse osallistua :) – ilman blogeja, samoin monet ajatussysäykset ja hyvät proosa- ja lyriikkapalaset.

    Verkkoproosa on hyvä nimitys.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Levollista joulun odotusta sinullekin, SusuPetal, ja oivaltavia lukuhetkiä Niemi-Pynttärin väikkärin parissa!

    Marja-Leena, blogien avulla pysyt myös kiinni vanhan kotimaasi tapahtumissa ja saat kuulla, mitä väki ajattelee niistä. Minusta on äärettömän upeaa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen jaksat pitää kiinni suomen kielestä. Rauhallista joulun odotusta myös sinulle!

    Olet oikeassa, Tuima. Meidän pitää keksiä nimi toistuvasti mieltä ilahduttaville mutta siviilipersoonaltaan tuntemattomille blogituttaville. Minäkin pidän tuosta verkkoproosa-termistä, se on hieno oivallus Niemi-Pynttäriltä.

  5. haavetar kirjoitti:

    Minäkin pidän verkkoproosa-termistä. Ja Niemi-Pynttärin väikkäri kiinnostaa kokonaisuudessaan.

    Kiitos lämpimistä sanoistasi! Sinun blogiasi on aina ilo lukea. On kulttuurin kirjoa ja helmiä, kannanottoja ja kevennyksiä.

    Rauhallista ja tunnelmallista joulunaikaa!