Preeriatytön mietteitä maailmanmenosta

Posted: marraskuu 17, 2007 in Musiikki
Avainsanat:, ,

A woman I knew just drowned herself
The well was deep and muddy
She was just shaking off futility
Or punishing somebody
My friends were calling up all
day yesterday
All emotions and abstractions
It seems we all live so close to that line
And so far from satisfaction

Taustalla soi Joni Mitchellin kokoelmalevy Songs Of A Prairie Girl, kun äkkään Hetkiä-blogista LL:n vinkin Mitchellin toissapäivänä esitetystä tv-haastattelusta. On jotenkin liikuttavaa, miten kiihkeästi Jonin fanit meuhkaavat haastattelijan asenteesta ja haastattelun lyhyydestä. Folkrockin uranuurtajan puhuttelevia ajatuksia maailmanmenosta, musiikista ja vastuusta voi lukea myös The Word -lehdestä.

kommenttia
  1. LL kirjoitti:

    Kyynelet tulvahtivat salamannopeasti silmiini kun luin, mitä musiikinkohtaa olit lastussasi siteerannut. Kyseinen kappale on yksi minulle rakkaimmista. Sen jokainen säkeistö on ihastuttava, omalla tavallaan viisas ja suurenmoinen. Tuossa minua koskettaa se, kuinka yksinkertaisesti Joni kertoo motiiveista itsemurhan taustalla.

    Kappaleessa toinen minua suuresti liikuttava kohta on se, miten hän kertoo käyneensä pienenä häissä, nähdäkseen kyynelet ja suudelmat, mutta oppineensa ajan kanssa, kuinka Ensin tulevat suudelmat, sitten kyynelet.

    Olen tästä kappaleesta niin innoissani, että voisin kertoa saamistani mielikuvista ja ajatuksista säkeistö säkeistöltä. Parasta lopettaa kuitenkin tähän. Kiitos tästä joka tapauksessa.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Höh, LL! Olisin niin mielelläni halunnut kuulla, miten sinä musiikintekijänä kuulet ja näet Song for Sharon -kappaleen, joka on minustakin yksi hienoimmista Jonin lauluista. Rakastan Mitchellin musiikissa juuri sitä, miten hän kertoo koskettavia ja syviä kuiluja paljastavia tarinoita, joita tukee tarkoin harkittujen instrumenttien paikoin värikäs, paikoin elegantin tyynesti etenevä sointi.

    But you still have your music
    And I´ve still got my eyes on the
    land and the sky

  3. LL kirjoitti:

    Piti eilen heti mennä ja laulaa&soittaa kappale. Olen nähnyt joitakin kuviakin siitä, kun Mitchell kävi Mandolin Brotherseilla http://www.mandoweb.com/ ostamassa mandoliinin.

    Koen kappaleen voimakkaasti tietysti ensisijaisesti sen harmoniavaihteluiden takia, koska ne iskevät tajuntaan aina paljon suoremmin kuin esim. sanat, jotka tarjoavat paljon tietoisemman kokemusmatkan.

    Mitchell kartoittaa säkeistö säkeistöltä omien kokemustensa kautta niin hienosti ja lämmöllä sitä rakkauden nälkää, joka meillä kaikilla on. Olen lukenut, että Sharon oli hänen lapsuudenystävänsä Kanadasta, klassinen laulaja. Ilmeisesti Chuck Mitchell oli mies, jonka hän jätti ”at a North Dakota junction”. Kuinka inhimillisesti hän jatkaa päätyneensä Isoon Omenaan ”to face the dream’s malfunction”. Mukana on viittaus vaikkapa hänen lapseensa, jonka hän antoi pois jo synnytyssairaalassa (apple of temptation). Kappale loppuu tavattoman kauniisti Psalmin 23 sanoihin (jonka suomennan aina vapaasti mielessäni: ”ja näin minä jatkan tallustelua näillä viheriäisillä niityillä”).

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos, LL. Sain näkemyksesi kautta jälleen uuden tason lisää tuohon lauluun. Olisi mukavaa kuulla joskus tulkintasi siitä.

    Pidän Jonin laulutavasta myös siksi, että hän kykenee käyttämään ääntään ikään kuin yhtenä instrumenttina. Vaikka käytän sanoja työkseni, on musiikintekijöitä, joiden teoksia kuunnellessani voin myös ”unohtaa” lauseet ja niiden merkitykset — vaikka ne olisivat hyvinkin tärkeitä viestejä — ja keskittyä vain äänten yhteissointiin, musiikilliseen kokonaisuuteen. En osaa selittää sitä tarkoin, mutta uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan. Jonin kanssa se onnistuu.

  5. LL kirjoitti:

    En osaa ajatella hänen ääntään varsinaisena instrumenttinä, kuulen sen enemmänkin osana sävellystä. Tai ehkä tarkoitamme aivan samaa asiaa.

    Liitän tähän vielä linkin, jossa kerrotaan Mitchellin säveltämästä baletista:
    http://jmdl.com/library/view.cfm?id=1547