Voimapaperiin kätketty kosketus

Posted: marraskuu 15, 2007 in Kirjallisuus, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, ,

Tällä viikolla vietetään Pohjoismaista kirjastoviikkoa, mikä näkyi myös omassa lähikirjastossani pyrähtäessäni siellä jälleen eilen. Kirjastoväki oli ottanut vinkeistä vaarin ja tämän vuoden teema – Nainen Pohjolassa – oli esillä monin tavoin. Pääsaliin oli katettu juhlallinen illallispöytä, jossa lautaset oli täytetty naiskirjailijoiden kirjoittamilla teoksilla. Eturuoaksi oli tarjolla runokokoelma, pääruoaksi romaani ja jälkiruoaksi tietokirja.

Itse lankesin toiseen houkutukseen eli ruskeaan voimapaperiin paketoituun yllätykseen. Käytännössä lainasin sian säkissä, sillä näkyvissä oli vain lainauskoodi. Lisäksi pakettien päälle oli liimattu lause tai pari, jotka antoivat osviittaa siitä, millaisesta pohjoismaisen naiskirjailijan teoksesta on kyse.

Idea oli selvästi purrut, sillä hyllyn äärellä parveili vinkkeihin paneutuneita ihmisiä. Selailin tekstejä: ”Värikylläinen kertomus kaipuusta ja rakkaudesta, keskiössä joukko islantilaisia uudessa Meksikossa.” ”Mitä tapahtuu, kun kaikki turvallinen ihmisen ympäriltä katoaa? Kertomus rikoksesta, joka muuttaa koko pohjoisruotsalaisen kyläyhteisön elämän.” ”Eräs kirja ja liikenneonnettomuus herättävät kahden aivan erilaisen ihmisen painajaismaiset muistot ja mullistavat heidän elämänsä.”

Olin päättänyt lainata vain yhden yllätyksen ja pähkäilin pitkään kahden houkutuksen välillä: ”Seitsemän naisen kokemukset ja Tukholman nykypäivä, menneisyys ja tulevaisuus” sekä ”Kerran sanatkin olivat kosketuksia, läsnäolon airueita, luo tulemisen liikettä – vahva suomalainen tarina”.

Jälkimmäinen voitti – siitäkin huolimatta, että olin ensin ajatellut tutustua jonkin naapurimaan kirjailijaan. Mutta maisteltuani houkutussanoja tarpeeksi pitkään en voinut enää laskea pakettia käsistäni. Ja mitä löytyikään sisältä: Eila Kostamon Kosketus (WSOY, 1999). Olen lukenut häneltä aiemmin vain yhden teoksen, vuonna 1997 ilmestyneen Heloïsen taivas, joka kertoo abbedissa Heloïsen rakkaudesta ja elämäntyöstä. Se oli hieno sukellus keskiajalla eläneen naisen maailmaan, elävästi kirjoitettu ”tutkielman ja näytelmällisen romaanin mielenkiintoinen risteytys”, kuten teoksen Helsingin Sanomille arvostellut Anne Fried sitä aikanaan luonnehti.

Kostamon ajatuksiin kustannustoimittajan näkökulmasta olen sen sijaan tutustunut vastikään, sillä Katja Voutilainen on haastatellut häntä uusimpaan —> Säröön. Kostamo lienee suomalaiskirjailijoista ainoa, jota on lapsuudessa toistuvasti peloteltu kollegalla. Skåneen sotalapseksi joutunutta Kostamoa pidettiin kurissa sangen erikoisella uhkauksella: ”Ole kiltisti tai Strindberg vie sinut!”

Palaan Kosketuksen maailmaan myöhemmin.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.