Ilman lystiä on ikävä olla

Posted: marraskuu 3, 2007 in Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

Vaikka olenkin sukujuuriltani monen polven hämäläinen, jaksan aina innostua karjalaisten elämäniloisesta ja aistinautintoja korostavasta elämänasenteesta. Niin eilenkin, jolloin Pohjois-Karjalan kulttuuri- ja matkailualan iskuryhmä oli saapunut pääkaupunkiin muistuttamaan olemassaolostaan ja tarjosi brunssin Helsingin Villa Kivessä.

Visiitti olisi kannattanut jo pelkän musiikin vuoksi, tulijoita oli nimittäin vastassa Sami Hopponen, tämänvuotisen Kultainen Harmonikka -kilpailun voittaja. Olen kohdannut toimittajan urani aikani kaikenlaisia kurtunruttaajia, mutta Hopposen taituruus veti sanattomaksi. Hänen käsissään sirmakka soi sielukkaasti.

Karjalaiset eivät koskaan pidä vieraitaan nälässä, ja nytkin pöytään oli pantu muiden herkkujen rinnalle liperiläistä —> vanhaa mustaa eri tavoin höystettynä. Itse meinasin seota sienillä kruunatusta versiosta. Jos jonakin päivänä muutan itärajan tuntumaan vaaroille, vannon, että yhtenä syynä on ruoka. Kahvin kanssa vieraille tarjottiin perinteinen pulla, jonka päälle ripoteltiin marjajauhetta — karjalaisten versio kokaiinille, kuten eräs isäntäväestä lohkaisi. (Tiedoksi siis tutuille: se violetti pöly nenäni alla on sitten mustikkaa.)

Brunssin päätteeksi saimme nähdä puolen tunnin koosteen TV2:lla 21.11. käynnistyvästä Karjalan kunnailla -sarjasta. Ensivaikutelmani? Ohjaaja Markku Pölönen on aivan käsittämättömässä vedossa. Paluumuutto kotikonnuille on tehnyt hänelle ilmiselvästi gutaa, sillä näkemäni perusteella alkamassa on suomalaisen tv-draaman kärkisijoja havitteleva tuotanto. Ken piti Timo Parvelan ja Kari Väänäsen käsikirjoittamasta Taivaan tulet -sarjasta, lankeaa varmasti loveen myös Miikkulan kylänväen edessä.

Pölönen kuvaili sarjansa maailmaa suomalaiseksi naivismiksi, mikä näkemäni perusteella on tismalleen oikea määritelmä. Moni muukin asia vaikutti loksahtaneen kohdalleen ikuisen kesän taltioineen miehen ohjauksessa, mutta eniten vaikutuin uuden sarjan näyttelijäntyöstä ja Vesa Mäkisen säveltämästä musiikista. Sarjan kaarti on huikea: mm. Elina Knihtilä, Taisto Reimaluoto, Sanna-Kaisa Palo, Peter Franzén, Laura Birn, Pekka Valkeejärvi, Juha Veijonen sekä Heikit Hela ja Kinnunen.

Pölösen ohella tuotannosta oli kertomassa Svenska Teaternin näyttelijä Maria Sid, jonka roolihenkilö, kylän opettajatar ja kuoronjohtaja, on yksi sarjan kantavia hahmoja. Pohjois-Karjalan lumoon rakastunut Sid (jep, hänkin!) kertoi hämmästelleensä aluksi Pölösen hienotunteista ohjaustapaa. ”Sitten ymmärsin: hänhän luottaa näyttelijöihin. Pölönen ei juurikaan puutu näyttelijäntyöhön, mutta se ei tarkoita, että hän päästäisi sormiensa läpi mitä tahansa potaskaa. Luottamus synnyttää turvallisen tunteen. Silloin pystyy tekemään ihan mitä tahansa.”

Luvassa on siis suurella sydämellä tehtyä koskettavaa lystiä. Minulle on sitten turha soitella keskiviikkoiltaisin, kännykkä pysyy kiinni klo 21.00 eteenpäin.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.