Särö valaisee halkeamaa tajunnassasi

Posted: lokakuu 26, 2007 in Kulttuurin kentällä, Sanojen mahti
Avainsanat:, , ,

Hypistelin koko eilisillan aarretta ja reitti unien maailmaan kävi koko ajan hankalammaksi, kun silmät ahmivat väkeviä tarinoita, vietteleviä säkeitä, herkullisia piirroksia, yllättäviä tiedonjyviä, dadaistisia kollaaseja ja pysäyttäviä ajatuksia. Pidin käsissäni uusinta Säröä, jonka kätilöistä olen yksi, ehkä se ylpein.

Toimitussihteeri minussa ei uupunut sekään, vaan etsi sivuilta herkeämättä logiikka- ja lyöntivirheitä, huomiotta jääneitä mokia. Ylpeyteni paisui aina vain, sillä löytämieni erheiden määrä on toistaiseksi kovin, kovin vähäinen. Koska kyse on painotuoreesta lämpimäisestä, en pysty vielä linkittämään uuden numeron esittelysivulle, mutta vihjerypäs tosi tuhdin lehtemme sisällöstä löytyy —> täältä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lisäys 29.10.
Nyt painotuore lehti sisällysluetteloineen löytyy myös Särön nettisivustolta. Katso ja ihmettele, mistä kaikesta —> uusin numero <— kertoo.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kas, kuka siellä kyselee: mikä ihmeen Särö? Pidänpä siis pienen infotuokion.

Pääkallopaikan koordinaatit ovat 60°23′35″N, 25°39′50″E eli maantieteellisesti Uuden Itämaan kirjallisuus- ja kulttuurilehden toimitus sijaitsee Porvoossa, tarkemmin sanottuna Taidetehtaalla. Ken on kuunnellut Avanti!n suvisoittoa tehdassalissa, on samalla vieraillut naapurihuoneistossamme. Päätoimittaja Mark Mallonin henkiin puhaltama lehti on virvoittava elämysten saari nykyisten henkilön palvontaan/nöyryyttämiseen keskittyvien ja pintaraapaisuja tarjoavien kertakäyttöjulkaisujen joukossa. Kuten Mark ensimmäisen numeron (1/2006) pääkirjoituksessaan kiteytti: ”Ainoa toiselle ihmiselle välittämisen arvoinen asia on harharetki sattumaan.

Minulle sattuma on aina merkinnyt tietä uuteen ulottuvuuteen, niin myös Särön kohdalla. Miten elähdyttävä kokemus onkaan ollut tämä elämäni tuorein aivomyrsky, joka palautti jo hiipumassa olleen intohimoni lehtien tekemiseen. Olen kerta kaikkiaan niin kyllästynyt nykymedian formaattiajatteluun; siihen, että suunnittelukokouksissa lyödään lukkoon jo kuukausia aiemmin tulevien lehtien anti ja juttujen sisältö. Tarkat näkökulmavalinnat ja taittopöydän ääressä luodut esteettisesti kauniit ja ennen kaikkea virheettömät visuaaliset kokonaisuudet eivät salli yllätyksiä, pienintäkään poikkeamaa. Käytännössä rikkeettömän illuusion luominen rajaa todellisen, sen rosoisen ja rumuuttakin sisältävän ja toisaalta maailmanmenoon kantaa ottavan ja aatteellisen elämän koreiden julkaisujen ulkopuolelle.

Nykymediaa riivaa myös toinen rajoittuneisuus, tunteisiin keskittyminen. Kun Kari Heiskanen ohjasi viime talvena Helsingin kaupunginteatteriin Bertolt Brechtin Kerjäläisoopperan, hän antoi ensi-illan edellä haastattelun Aamulehdelle (20.1.2007). Vaikka Heiskanen puhuu teatterista, ajatuksen voi laventaa koskemaan myös mediaa: ”Kaikki eivät halua turtua tunteellisiin tarinoihin vaan nauttivat siitä, että näytelmä kyseenalaistaa totuttua ja haastaa ajattelemaan.

Samasta asiasta on puhunut näytelmäkirjailija Laura Ruohonen. Enemmän kuin ihmisten väliset suhteet, häntä kiinnostavat ihmisten käsitykset ja ideat, heidän tapansa nähdä maailma: ”Tunteet ovat tärkeitä, mutta kaiken keskittäminen niihin on kapea, joskin tällä hetkellä sangen muodikas tapa. Se, ketä ihminen rakastaa tai miten hän kuvailee rakastelemista, on kuitenkin vähemmän intiimiä kuin se, että hän paljastaa jonkin hyvin henkilökohtaisen ajatuksensa maailmasta. Parhaimpia ja samalla ujostuttavimpia hetkiä näyttelijöiden kanssa ovat olleet ne, kun on uskallettu paljastaa toiselle pitkään hellitty muisto tai ajatus. Siinä päästää toisen ihmisen sisälleen hyvin intiimillä tavalla.

Uusinta Säröä (nro 2-3/2007) lukiessani tiedän, etten ole mietteineni yksin. On iso joukko väkeä, joka ammentaa elämänsä sisällön jostakin muusta kuin A-, B-, BB- ja Ö-luokan julkkisten romansseista, lemmenleikeistä ja on/off-suhteista. Nautin saada lukea emeritusprofessori Yrjö Varpion paneutunutta ja kymmenin tiedonjyvin ryyditettyä tekstiä Väinö Linnasta. Juttu sisältää myös erään Linnan ajatelman ajasta, mihin olen kerta kaikkisen ihastunut: ”Mikä on nykyhetki? Pieni pala arkea, joka katkaisee iankaikkisuuden molempiin suuntiin jatkuvan juhlan.

Olen myös saanut tutustua Jouko Sirolan matkassa setukaiseepoksen saloihin ja hämmästellyt Anja Hyvösen johdolla pitsien mytologiaa. Kalliomaalausten historiasta ja merkityksestä minua valaisee liuta alan huippuasiantuntijoita: Pekka Kivikäs, Antti Lahelma, Timo Miettinen ja Juha Pentikäinen. Enkä voi kuin ihailla runoilija Jyrki Kiiskistä, joka analysoi säkenöivästi muistojen sijaa runoissaan. Sanojen lisäksi minua hellivät Sanna Saastamoisen ja Ari Talvilan taiten tekemät kuvitukset ja kuvataiteilija Sándor Vályn dadaistiset kollaasit.

Tiedän, olen onnekas. Mutta tämän onnen tahdon jakaa. Jep, ja nyt alkaa ponteva markkinointiosuus. Sukella —> tänne, niin voit tilata Särön itsellesi. Jos ensin haluat hypistellä aarretta omissa käsissäsi, etsi Helsingin Kirjamessuilta Rosebud Books Oy:n osasto (uusi yhteistyökumppanimme). Sieltä löydät Johanna Muurisen, energisen säröläisen, joka luotsaa sinut maailmaamme. Älä enää aikaile!

kommenttia
  1. marjaleena kirjoitti:

    Onnes olkoon taideteoksen kätilölle! Särö kuulostaa ihmeelliseltä, kirjoitat siitä niin hauskasti. Olen samaa mieltä nykylehtien pinnallisuudesta. Kalliomaalaus juttu eniten kiinnosta minua, minullahan on Pekka Kivikkään viimeisin kirja. Ai, jos olisin Suomessa…

  2. Zepander kirjoitti:

    Onnittelut! Kuljin kirjamessuilla kaikkien kojujen ohitse, mutta muistan myös Rosebudin (siitä, etten ollut kuullut siitä aiemmin). Särö näyttää kiinnostavalta. Tod.näk. pongaan sen Kiasmasta myöhemmin.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos, Marja-Leena ja Zepander. Tiedoksi, että Säröä voi Helsingissä ostaa Lasipalatsin Kirjakauppa Kirjasta sekä Akateemisesta.

    Ja viestini päätteeksi liitän suufilaisen Hasan Shushudin aforismin. Jonimatti Joutsijärvi on tehnyt hänestä artikkelin Säröön sekä suomentanut Shushudin aforismeja.

    ”Jos se polttaa sinua, se on taideteos.”