Sateenkaaren päässä

Posted: elokuu 29, 2007 in Arjen ilot
Avainsanat:, ,

Joskus jokin hyvin pieni, välähdyksenomainen asia voi saada vahvan merkityksen. Näin tapahtui viikonloppuna, kun lähdin lenkille puntaroimaan keskeneräisiä asioita, menneitä tapahtumia ja tulevia tehtäviä. Valitsin reiteistä tutuimman, jota patikoidessa voi rauhassa uppoutua omaan maailmaansa; jalat kyllä tietävät entuudestaan, minne mennä ja mistä kääntyä.

Olin juuri ovaalin muotoisen reitin kauimmaisessa päässä, kun mietin tekemiäni ratkaisuja, erityisesti yhtä isoa muutosta. Ollako vaiko eikö olla? Samassa vilkaisin ylös, katse kohti kävelyreittini lähtöpistettä. Suuri ja voimakasvärinen sateenkaari oli hahmottumassa taivaalla. Toinen puolikas oli jo valmis, ja sen pää osui tismalleen nykyisen kotini kohdalle. Siellä on aarre, tuli ensimmäiseksi mieleeni. Niinhän vanhat kansantarut meille uskottelevat. Sateenkaaren värit syvenivät tummaa sadepilvirintamaa vasten. Se riitti. Olin varma, että tekemäni ratkaisu oli oikea.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Wow tosiaan, Marja-Leena! Järkevä minäni tolkuttaa aina, ettei enteisiin pidä uskoa, mutta miten monta kertaa olenkaan elämäni aikana saanut huomata intuitioni olleen oikeassa. Ja siihen tavallaan sateenkaarikin liittyy.

    Näin äskettäin FST5:n kanavalla ohjelman Birgitta Bouchtista, suomenruotsalaisesta kirjailijasta, joka kertoi hurmaavan tarinan. Hän kehotti kurssilleen osallistuneita menemään luontoon ja kuuntelemaan tarkoin, mikä ajatus nousisi vahvimmin esiin ja toimimaan sen mukaan.

    Hän noudatti myös itse antamaansa neuvoaan, ja kävellessään kurssipaikan lähistöllä olevalla alueella häntä vastaan tanssi kolme sitruunaperhosta määrätietoisesti rivissä. Ja kirjailija ymmärsi: hänen on vihdoinkin tartuttava keskeneräiseen käsikirjoitukseen, nimeltään Mariposa, ja tehtävä se valmiiksi. Taikauskoa vai kykyä kuunnella sisäistä ääntään? Samapa tuo, kirja kuitenkin tuli valmiiksi. Asta Piiroisen arvio Bouchtin romaanista löytyy —> täältä.

  2. marjaleena kirjoitti:

    Wow!

  3. merja kirjoitti:

    hieno ja ahh, niin tuttu tunne tuli tarinastasi. Itsekin oivallan usein asiat tutulla metsälenkilläni. Vaikka en ihan sateenkaaria aina näkisikään!

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Merja, aika moni taitaa tuumailla elämänsä kiemuroita ja ratkaisumalleja iltakävelyiden ja juoksulenkkien aikana, luulen ma. Ellei sitten kyse ole joistakin timmeistä sporttiyksilöistä, jotka vain tähtäävät parempaan aikaan…

  5. Suvi kirjoitti:

    Ihana kirjoitus. :o Tapahtuisipa minullekin joskus samankaltaisia asioita. Tai sitten tapahtuu mutta ei ole silmät tarpeeksi auki. :)

    • Viides rooli kirjoitti:

      Hei Suvi, tapahtumasta on jo aikaa yli kaksi vuotta, mutta vieläkin muistan näkymän ja silloiset ajatukseni. Täytyykin lukea uudelleen näitä vanhoja merkintöjäni, niin palautuu menneisyys taas paloittain mieleen… :)