Tauno Täydellinen ja muita elollistuneita

Posted: elokuu 22, 2007 in Arjen ilot, Kulttuurin kentällä
Avainsanat:, , ,

Olen viime päivinä uppoutunut työmatkoilla esineiden merkilliseen maailmaan. Oppaana minulla on ollut hurmaava herrasmies, emeritusprofessori Severi Parko, joka toimi pitkään Taideteollisessa korkeakoulussa opettajana ja tutkijana. Tänään mietin salamoiden räiskyessä ja ukkosen jyristessä esineen elollistamista, josta Parko kirjoittaa teoksessaan Kunniaistuin ja muita aiheita (Taideteollinen korkeakoulu, 1994).

Artikkelinsa pohjana Parko käyttää Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden harjoitustöitä. Kuusikymmentäyksi opiskelijaa valitsi lähiympäristöstään jonkin esineen, jonka he kuvasivat sekä piirtämällä että kirjoittamalla. Peräti 20 esinettä — mm. sähköompelukone, puukko, kirjoituskone ja kitara — koki jonkin asteen henkilöitymisen eli opiskelijat elollistivat ne selvin sanoin.

Yksi riemastuttavimmista esimerkeistä (kirjoittaja M.K.) kertoo bakeliittivartisesta roikkalampusta: ”Roikko tietää, miltä näyttää tukkeutuneessa viemärissä, villakoiria vilisevän sängyn alla ja tupakansavua yskivässä tuuletushormissa. Pohjimmiltaan roikko on kuitenkin suuri romantikko — komeimmillaan — riippuessaan kuvankauniin mutta niin jähmeän Neiti Laine -mallinuken kaulassa. Voi sitä sielujen sympatiaa.

Kuvattujen esineiden joukkoon mahtui myös neljä eläinlelua, kaksi nallea ja kaksi samettikoiraa, joiden henkilöityminen on aika yleistä. Yksi niistä oli Pinja-niminen leikkikoira, joka on kirjaimellisesti matkannut maailman ääriin. Pinja on nimittäin omistajansa mukaan ”nähnyt Valkoisen talon, Euroopan metropolit, Englanninkanaalin ja Jäämeren. Se on ottanut aurinkoa Persianlahdella ja voinut pahoin lentokoneessa.” Itselleni tuli heti mieleen lapsuudenaikainen pyjamasäilöni, keltavihreä Tiikeri, jonka vatsan uumeniin sulloin aamuisin yöasuni ja jolle selitin iltaisin päivän tapahtumat.

Entäpä nyt, aikuisiällä? Onko minulla yhtään elollistettua esinettä? Toki, ja tärkeintä niistä naputtelen paraikaa. Kyse on tietenkin tietokoneestani, jonka olen ristinyt Tauno Täydelliseksi — herran ajoittaisesta oikuttelusta huolimatta. Nimen olen varastanut Tenavat-sarjakuvakirjan eräästä stripistä, jossa Tellu pohtii (muistaakseni) ihania poikaystäviä ja viimeisessä ruudussa koppinsa katolla patsastelee Ressu osoittaen itseään. Puhekuplaan on piirretty sanapari: Tauno Täydellinen! Luulen, että nimi juontaa alun perin Tauno Palosta, mutta asia pitäisi oikeastaan tarkistaa suomentajalta. Oiva nimi kuitenkin koneelle, joka täyttää toiveeni ja tuo muutamalla napin painalluksella ruudulle vaikkapa palan paratiisia, jos niin tahdon.

Kommentointi on suljettu.