Nuoruuden vimma ja konkarin tatsi

Posted: heinäkuu 28, 2007 in Kuvataide
Avainsanat:, , ,

– Mitä vastaatte kriitikoille, jotka näkevät töissänne takkuisen tukan, lapsen kartan Gettysburgin taistelusta tai katarttisen hajoamisen? – Unohdatte keitetyn spagetin. Jos ihmiset keskittyisivät vain katsomaan maalausta, heillä ei olisi vaikeuksia nauttia siitä. Sitä voi verrata kukkapenkin katselemiseen. Ei sitäkään tarvitse tuskassa tulkita.

Dialogi on taidemaalari Jackson Pollockista (1912-56) kertovasta elokuvasta, jossa taiteilija keskustelee Life-lehden toimittajan kanssa. Pollockin vastaus juolahti mieleeni Turun Taidemuseossa, jossa tutustuin Harro Koskisen retrospektiiviseen näyttelyyn. Olen iloinen, että päätin työkeikallani kivuta Puolalanmäelle, sillä kyseessä on kertakaikkisen hieno kokonaisuus ja ajattelemaan pakottava kokemus. Mukana on kaksi vuonna 1990 valmistunutta teosta — toinen sekatekniikalla ja toinen akryylimaalilla toteutettu — jotka Koskinen on omistanut ihailemalleen kollegalle: ”Pollock roiskeineen edustaa alitajuntaa, hämärää puolta, joka kaikkeen taiteeseen ja tekemiseen liittyy. Ilman alitajuntaa ei ole tietoistakaan.”

Koskinen tunnetaan parhaiten underground-sarjakuvistaan ja 1960-luvulla tekemistään Sika-teoksista, joista kasvoi lopulta eräänlainen este hänen urallaan. Nyt lasikuidusta tehdyt, värikkäisiin arjen lavasteisiin ja tilanteisiin sijoitetut porsaat herättävät lähinnä hilpeyttä; niistä on tullut vaarattomia yleisön lemmikkejä, kuten näyttelyn infoteksteissäkin todetaan. Onkin kiehtovaa huomata, miten aika vaikuttaa teosten viesteihin ja perillemenoon. Koskisen yhteiskunnalliset sivallukset ovat teräviä, ne pätevät tänäänkin, mutta niiden vaikutus ei ole samalla tavalla shokeeraava kuin teosten syntyvuosina.

Mitä myöhempiin vuosiin Koskisen uralla edetään, sitä kiinnostavimmiksi teokset mielestäni tulevat. Pidin erityisesti 1980-luvulla syntyneestä Ajatusten vanki -sarjasta sekä digitaalisen taiteen töistä. Viimeisen näyttelyhuoneen Pihapuita-sarjaan (2005) kuuluvat kolme teosta saivat vetäisemään henkeä, niin kaunis abstraktitriptyykki niistä muodostui. (Koskinen kutsuu niitä myyttisiksi kuviksi.) Myös Privaattidosentti on kiertänyt samoja huoneita, hänen vaikutelmansa Harro-näyttelystä löytyvät täältä. Ja ne, jotka haluavat kokeilla Pollock-maalaustekniikkaa tietokoneensa avulla, sukeltakoot tänne.

kommenttia
  1. marja-leena kirjoitti:

    Kiitos linkeistä – oli mukava tutustua Harro Koskisen tuotantoon. Olikin yllätys nähdä Sikaperheen jonka nähtiin Kiasmassa (v.2000?) mutta taiteilijan nimi oli unohtunut. Digitaaliseet työt ovat minunkin mielestä mielenkiintoisat.

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Marja-Leena, huomaan lumoutuvani toistuvasti puiden tunnelmasta. Kotini seinältä löytyy tamperelaisen Emmi Vuorisen teos Ajattomuus (2004), jossa on samaa tunnelmaa kuin Harro Koskisen digitaalisissa kuvissa. (Klikkaa teoksen nimeä, niin näet tarkoittamani yhtäläisyyden.)