Tarinaan sidotut

Posted: heinäkuu 24, 2007 in Kirjallisuus, Musiikki
Avainsanat:, , ,

Nyt olkoon Kehu kirja -merkinnän aika. Luin Pekka Hakon kirjoittaman Esa Ruuttunen Oopperapappi (Kirjapaja, 2007), joka on taiten tehty elämäkerta ja paljastaa jo nimessään päähenkilönsä kaksi roolia. Seurakuntapapin työn ammattimuusikon uraan vaihtanut Ruuttunen kertoo rehellisesti elämästään, vakaumuksestaan, periaatteistaan, kipuiluistaan ja laulajan tiestään. Erityisen lämpimästi hän muistelee lapsuuttaan, vanhempiaan ja ystäviään.

Vaikka ammatinvaihtoon ei Ruuttusen mukaan liittynyt dramaattista myllerrystä, hän myöntää, ettei hyppy oopperamaailmaan ole ollut kivuton. Epäilijöitä ja jopa selkäänpuukottajia on tiellä riittänyt. Myös kriitikoiden vapaaksi riistaksi päätyminen on ollut kova kokemus.

Ruuttunen tunnustaa tunteneensa varsin vähän oopperan maailmaa siihen sukeltaessaan ja yllättyneensä taiteenalan syvästä voimasta ja rikkaudesta: ”Olin paremminkin tyypillisten ennakkoluulojen vanki: diivailua, puuteroitua hömpsötystä, hillitöntä kulissientakaista elämää.

On kiehtovaa lukea, miten analyyttisesti ja syvällisesti Ruuttunen tarkastelee roolejaan. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Kuten Hako huomauttaa, Ruuttusen ansioluettelossa voisi vallan mainiosti olla maininta erikoisosaamisesta, sillä erityisen hyvin kirkonmiehen hallussa ovat oopperakirjallisuuden pahikset: julmat virkamiehet, kavalat kääpiöt ja ahneet jumalat.

Uskon, että kaikkiin ihmisiin kätkeytyy pahin mahdollinen peto, mutta myös pyhin mahdollinen enkeli. Ihmiselämä on tasapainoilua näiden välillä. Joissakin peto avaa vankilan salvat, ja pahuus purkautuu hirvittäviin tekoihin. Sen on historia osoittanut. Joissakin enkeli pääsee valloilleen ja peto nääntyy selliinsä. Olisin valmis aika hurjiin tekoihin, jos lähimmäiseni joutuisivat vaaraan. Jokaiseen meihin kätkeytyy sellaista, jota arkielämä ei näytä. Oopperarooleja tehdessä näiden tunteiden hallittu irtipäästäminen on keino saada Pizarroon ja Scarpiaan lihaa ja verta. En halua kieltää, ettenkö nauttisi siitä.

Myös oopperatyön musiikilliset vaatimukset ja teatterilliset tavoitteet tekivät Ruuttuseen vaikutuksen, eikä hän tahtonut jäädä pekkaa pahemmaksi. Kirjassa paljastuu, ettei nykymuusikon työ ole todellakaan pelkkää lavalla patsastelua. Ralf Långbackan ohjaamassa ja Ensio Suomisen lavastamassa, Alban Bergin Wozzeckissa (Suomen Kansallisooppera, 2001) nimiroolin tulkinnut Ruuttunen joutui sukeltamaan lampeen, koska hänen roolihenkilönsä tekee itsemurhan. Käytännössä hän sukelsi kulisseihin johtavaan onkaloon. Ruuttunen kertoo toisinaan kokeneensa veden alla kauhua, koska onkalo oli kapea eikä hän saanut tukea liukkaista, sileistä seinistä potkaistakseen itselleen lisää vauhtia.

Oopperat Ruuttunen sanoo kokevansa vertauksina, eikä hän suinkaan niele vieläkään purematta kaikkien oopperoiden viestejä ja väitteitä. Kiehtova yksityiskohta löytyy muun muassa Aulis Sallisen säveltämästä Ratsumiehestä, jonka libretto on Paavo Haavikon käsialaa. Lopun tuhoa ennakoivan päähenkilön repliikki ei ole jättänyt Ruuttusta rauhaan: ”Mutta meidät on sidottu kertomukseen, johonkin satuun, tarinaan. Siitä tarinasta ei pääse irti.

Tämä on ajatus, jota itsekin mietin usein. Toteutammeko kohtaloamme, kuten sitä yleensä nimitetään? Kuinka pitkälle olen geeniperimäni, kasvatukseni tai ympäristöni seuraus, jopa niiden vanki? Vai onko elämämme sittenkin omissa käsissämme, vapaasti muovattavissa? Ruuttunen uskoo, että ihminen voi irtautua tarinasta ja katkaista tiukatkin köydet, mutta vakaumuksensa mukaan hän uskoo vapautumiseen tarvittavan Jumalan voimaa. Mutta voiko ihminen omin voimin muuttaa elämänsä radikaalilla tavalla? Vai toteutammeko silloinkin, kun kuvittelemme tekevämme itsenäisiä ratkaisuja, jotakin ennalta määrättyä tarkoitusta?

Ruuttusen elämäkerrassa on oikeastaan vain yksi huono puoli – vaikka oopperapapin ääni kuuluu vahvana joka sivulta, hänen upeaa baritoniaan kirja ei tietenkään voi toistaa. Taitaa olla aika suunnistaa kirjaston musiikkiosastolle. Onneksi kirjasta löytyy myös Ruuttusen levyttämien soolo-, ooppera- ja muiden levyjen lista.

kommenttia
  1. zepander kirjoitti:

    Lukulistalle meni. Kun itsekin jaksaisin kertoa tuolla lailla _kunnolla_ suosittelemistani kirjoista!

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos, Zepander, ja nastaa, jos vakuutin sinut Ruuttusen elämäkerran kiinnostavuudesta.

  3. Marinadi kirjoitti:

    Hyvä kuvaus kirjasta, pitänee ainakin vilkaista. Tosin Ruuttunen kiinnostaa kyllä jo tietyistä perhehistoriallisista syistä.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Kiitos. Pysyn sanojeni takana, kyseessä on lukemisen arvoinen teos.