Painavaa asiaa kuplivan kevyesti

Posted: heinäkuu 8, 2007 in Media, Musiikki
Avainsanat:, , ,

Tein pari vuotta Kotilääkäri-lehteen sarjaa, jossa haastateltavat kertoivat elämänsä erilaisista käännekohdista. Yksi heistä oli pianisti Iiro Rantala, jonka kykyä loikkia iloisesti musiikillisten raja-aitojen yli ja uskallusta käyttää jopa crazy-huumorin keinoja olen aina ihaillut.

Rantala nimesi taiteilijana ja ihmisenä vapautumisensa käännekohdiksi kolme taideteosta, joita yhdistää kyky ilmaista painava sanoma kuplivan kevyesti mutta syvällisesti. Ensimmäinen havahtuminen tapahtui, kun hän kuuli Frank Zappan levyn Joe´s Garage. Se on ilmestynyt jo vuonna 1979, mutta Rantala kertoi löytäneensä levyn vasta 1990. Toinen käännekohta sijoittuu teatterimaailmaan, kun pianisti näki 1990-luvun puolivälissä Ryhmäteatterissa Raila Leppäkosken ohjaaman Iltatähden.

Rantalan kolmas käännekohta tapahtui yhdeksän vuotta sitten, kiitos Kari Hotakaisen, jonka Klassikon äärellä hän omien sanojensa mukaan nauraa röhötti alusta loppuun asti. Hän kuvasi kirjaa myllertäväksi, suorastaan synnit vapauttavaksi kokemukseksi:

”Hotakainen suomii terävästi kustannusalaa ja tekee parodiaa proosasta. Hän ei mystifioi taidetta, vaan hän uskaltaa hyödyntää keveyttä ja olla avoimesti ja luontevasti viihteellinen. Koin kirjan päähenkilön sukulaissielukseni, joka ajattelee asioista yhtä monimutkaisesti ja samalla suorasukaisen simppelisti kuin minä. Kirjan kokonaisidea on nerokas ja saa pohtimaan, miten joku voikaan olla niin räävitön.”

Rantalan mukaan jokainen säveltäjä ja esittävän taiteen tekijä saa kannettavakseen ulkopuolelta tulevien vaatimusten synnyttämän haarniskan – väite, jota olen miettinyt usein. Kuinka julma voikaan olla yleisö, jos ja kun se pakottaa ihailemansa taiteilijan toteuttamaan vain omaa näkemystään, pukeutumaan ahdistavaan haarniskaan taiteellisen vapauden ja kokeellisen ilottelun sijaan.

”Itsestä kuitenkin riippuu, miten painavaksi se muodostuu. Nämä kolme taideteosta ovat vapauttaneet minua taiteilijana ja tehneet työstäni hauskempaa. Niiden ansiosta olen nykyään myös rehellisempi itselleni ja uskallan kertoa omista humoristisistakin ideoistani, vaikka ne eivät joidenkin tahojen mielestä sopisikaan jazzpianistin pirtaan.”

Mainokset

Kommentointi on suljettu.