Maskuliinista touhua

Posted: kesäkuu 6, 2007 in Kulttuurin kentällä, Media, Rainat

Ei tarvitse olla vainoharhainen huomatakseen, että elokuva-alalla miespuoliset auteur-ohjaajat jyräävät. Samalla tavalla kirjallisuudessa kansakunnan tulkit ovat miehiä. Kirjallisuus on sukupuolittunut, eikä kenellekään ole epäselvää, ketkä niitä kansakunnan suuria kertomuksia tuppaavat kirjoittamaan.

Mielipiteen takaa löytyy Katja Kettu, 29-vuotias ohjaaja ja Confusan vokalisti, jonka haastattelu (Voima, nro 5/2007) on kiinnostavaa luettavaa. Ketun todistuksen mukaan tytöttely jatkuu yhä, ja jalkaan pitäisi laittaa korkokengät, jotta olisi uskottava miehisessä (elokuva)maailmassa.

Samasta asiasta ärähti myös kirjailija ja ohjaaja Pirkko Saisio, jota haastattelin Teatteri-lehteen (nro 4/2007): ”Suomalainen teatteri on edelleen niin helvetin maskuliinista touhua. Helsingin suurin teatteritapahtuma seuraavan puolen vuoden aikana on Tuntematon sotilas, ja se peräti kahteen kertaan. Seitsemän veljestä on Tapaus koska tahansa, missä tahansa. Sama toistuu uusissa nuorten tekijöiden ryhmissä, vaikka naiset ovat nykyään enemmistönä Teatterikorkeakoulun OD-laitoksella. Esityksissä luodataan nuorten miesten ongelmia, ja naiset ovat pelkkiä tyttöystäviä, joilla ei ole näyttämöllä lainkaan omaa substanssia.

Tässä kohdin on toimittajana pakko katsoa peiliin, sillä kyse on nykyään yhä vahvemmin myös median valinnoista. Jos tiedotusvälineissä hehkutetaan toistuvasti miesten saavutuksia, se vaikuttaa vääjäämättä niin yleisön kuin tekijöiden itsensäkin asenteisiin. Näytelmäkirjailija Juha Jokela on joskus ihmetellyt, miksi Suomessa on jatkuva nuoren teatterineron tilaus. Mutta kas kummaa, aina sellainen on löytynyt, kiitos median, joka on istuttanut paikalle kaksi-kolmikymppisen miesohjaajan.

Nainen vaietkoon seurakunnassa, ja näköjään myös taiteen kentällä. Jäin pari päivää sitten nikottelemaan kirjailija Juha Seppälän blogin, tai paremminkin Epiikkaa kännykkään -merkinnän kommenttien, äärellä. Seppälä kirjoittaa matkapuhelimeen ladattavista romaaneista, joista on tullut suuri menestys Japanissa. Ja miten tekstiin reagoi ensimmäinen kommentoija, A-rapun mies? ”Mieluummin nuori nainen julkisessa kulkuneuvossa lukemassa kännykästä päättymätöntä romaania kuin puhumassa kovaan ääneen päättymätöntä puhelua.” Ja Seppälän vastaus? ”Totta. Yksinkertaisesti: totta.

Tästä se lähtee. Nuoret naiset pitäkööt kitansa kiinni ja keskittykööt lukemaan, kun miehet menevät, tekevät suurtekoja ja valloittavat maailman.

Lisäys klo 10.15

Käyttämässäni sivupohjassa on jotakin häikkää, mikä aiheuttaa mm. ylimääräisiä päivityksiä blogilistalla. WordPress yrittää käsittääkseni korjata asiaa parhaillaan. Pahoitteluni turhista piipahduksista.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Terve, Tero. Kieltämättä Seppälä esittää toisinaan aika erikoisia mielipiteitä, mutta olen arvellut hänen käyttävän blogissaan tietoisesti kärkevää tyyliä synnyttääkseen keskustelua. Wikipedia-keskustelusta olen samaa mieltä – siinä mentiin siitä, missä aita on matalin.

  2. Tero kirjoitti:

    Seppälä kyllä antaa itsestään blogissaan aina aika ajoin melko juntin ja umpimielisen kuvan. Typerää, mutta arvostukseni hänen kirjojaan kohtaan on laskenut melkoisesti blogin lukemisen myötä. Etenkin Wikipedia-keskustelu pisti sapettamaan.

  3. Tero kirjoitti:

    Ei hän tosiaan ainakaan provosointia vältä ja keskustelun herättäminen sinänsä on tietenkin hyvä asia. Harmillista että siinä keskustelussakin tulee sitten mainitunlaisia rimanalituksia, ja nimenomaan kirjailijalta itseltään.