Asumisen jäljet

Posted: kesäkuu 5, 2007 in Arjen ilot

Postiluukusta tipahti kesäinen Kotiliesi, joka sloganinsa mukaan ”tekee arjesta parempaa”. Siirsin suosiolla lähtöäni tunnilla, sillä halusin lukea säveltäjä Olli Kortekankaan ajatuksia. Toimittaja Essi Salonen on haastatellut häntä uuden produktion, Savonlinnan oopperajuhlilla ensi-iltansa saavan Isän tyttö -teoksen johdosta. Lehdestä löytyi myös toisen kulttuurin kentällä ansioituneen miehen, näyttelijä Juho Milonoffin, pienimuotoinen haastattelu, jossa keskitytään kodin merkitykseen.

Paitsi taide, herroja yhdistää myös halu ottaa vastuuta siitä, mikä on lähellä – perheestä. Kortekangas kehuu itseään hyväksi arjen pyörittäjäksi, joka rakastaa ruoanlaittoa, siivoaa innokkaasti ja hankkii kotiin testeissä voittaneet siivousvälineet. Milonoff taas kertoo Emma Suomisen kirjoittamassa jutussa, miten hän on lopettanut Helsingin Sanomien tilauksen, jotta voisi viettää senkin ajan läheistensä kanssa.

Milonoff sanoo myös, ettei hän voisi koskaan antaa ulkopuolisen sisustaa kotiaan, koska ”koti on asumista eikä esittelemistä varten”. Hän korostaa, miten hänen perheensä koti näyttää kaikilta sen asukeilta.

Ihana lause! Miten usein olenkaan katsellut asumiseen erikoistuneiden aikakauslehtien sisustusratkaisuja ja ihmetellyt koteja, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi sisustanut jokin sukupuoleton design-henkilö, jonka elämään ei taatusti mahdu tavallista arkea. Eipä silti, en myöskään pidä ylinaisellisista, kukkakuoseja tulvivista ratkaisuista. Kuka mies tuntisi itsensä kotoisaksi lattiasta kattoon asti hempeillä tavaroilla ja pastellitekstiileillä varustetussa kodissa? Tiedän tarkoin, kuinka lokeroivalta mielipiteeni kuulostaa, mutta en puhukaan vähemmistöistä, vaan tuosta meidän rakkaasta normierkistä.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Tsau SP, toki tyylikkyys on ihailtavaa, mutta minulle koti on paikka, jossa olen rennoimmillani. Siksi esimerkiksi ajatus huonekalujen tarkoin harkituista paikoista vähän tökkii, koska siinä asetelman muodostama kuva tuntuu olevan tärkeämpi kuin perheenjäsenten oleilu kyseisessä asetelmassa.

    Ja jep, nykytrendin mukaan tyylikkäästi disainatut kodit ovat kuin toistensa klooneja. Pidän siitä, että kodissa näkyvät eri ajanjaksot ja myös edeltävien sukupolvien (huom! ei välttämättä sukulaisten) elämästä kertovat tavarat ja huonekalut. Ehkä se onkin yksi design-kotien puute – niistä ikään kuin puuttuu historia.

  2. SusuPetal kirjoitti:

    Kodissa täytyy näkyä elämisen jälki (roskat voi tietysti viedä ulos…). Itse kavahdan steriiliä, disainattua interiööriä (huh, mikä sanakolmikko!), mutta tiedän kyllä myös ihmisiä, jotka nauttivat pelkistetyistä pinnoista ja yhdestä tarkoin harkitusta huonekalusta yhtä tarkkaan harkitussa paikassa.
    Ne vaan nuo disainatut kodit tuppaavat näyttämään kaikki aika samanlaisilta, usein näkee lasia, puuta ja valkoista, aallon (epämukavia) huonekaluja, artekia katosta lattiaan muutenkin, ainoa väriläiskä joku marimekon unikko lasisen ruokapöydän tableteissa.
    Ei ole minua varten, mutta monet pitävät.