Kriitikoiden muuttoliike

Posted: toukokuu 18, 2007 in Kulttuurin kentällä

Blogistaniassa keskustellaan kiihkeästi moderoinnista ja sen vaikutuksista netin vapaaksi koettuun keskustelutapaan ja kommentointiin, kiitos valtionsyyttäjä Mika Illmanin, joka on ottanut kantaa ns. Lex Kurosen tiimoilta. Itse olen mukana lietsomassa lisää vauhtia keskusteluun, tosin toisesta näkökulmasta. Aion nimittäin jatkaa synkkää yksinpuheluani kritiikistä.

Kuten olen aiemmin kertonut, luen mielelläni kritiikkejä. Netistä olen tilannut kahden, Skenetin ja Kiiltomadon, viikkokirjeen. Seuraan myös ajoittain Kirsi Pihan vetämää nettilukupiiriä, jossa mm. Peter Hoegin Hiljainen tyttö (Tammi, 2007) synnytti kiinnostavan keskustelun. Tärkeintä tekijöiden näkökulmasta lienee se, että en ole tyytynyt vain passiivisesti lukemaan muiden näkemistä ja kokemista teoksista, vaan kriitikon innoittunut ote ja paneutunut asenne on saanut liikettä myös minun niveliini: tuon tahdon nähdä! Tuon aion lukea!

Monet taiteilijat kokevat olevansa näkymättömiä, jos heidän työnsä eivät saa julkista arvostelua. Varsinkin pääkaupunkiseudulla työskentelevien tekijöiden näkökulmasta se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei valtakunnan päälehti, Helsingin Sanomat, noteeraa teoksia. Tähän viittaa myös Maria Loikkanen Alas taikavirtaa -blogissaan, jossa hän pohtii, tai kiukkuilee kuten hän itse sanoo, lasten ja nuorten kirjallisuuden vähäistä näkyvyyttä mediassa. Myös Loikkanen viittaa merkinnässään Hesariin.

Tajuan toki, ettei yksi sanomalehti voi ottaa tehtäväkseen vastata kotimaisen taidekentän kaikkien teosten arvostelemisesta. Koska tarjontaa on niin paljon, Hesarin päätös noteerata osa teoksista lyhyillä arvosteluilla on ymmärrettävä, mutta tekijöiden näkökulmasta jopa useita vuosia työstetyn teoksen/esityksen arvioiminen muutamalla rivillä tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin, jos kriitikko vain tyrmää näkemänsä tylyin virkkein. Kun kyse on lehden omasta toimittajasta, eikö hän voisi saman tien kirjoittaa täysimittaisen ja aitoa perehtymistä osoittavan kritiikin, jonka Hesari julkaisisi nettisivustollaan?

Olen itse asiassa odottanut, että Helsingin Sanomat perustaisi blogiensa oheen kriitiikkiarkiston, jonka antia lukijat, toiset kriitikot ja – niin halutessaan – myös taiteilijat itse voisivat kommentoida. Miten monta kertaa olenkaan huutanut aamiaispöydässä vastalauseita luettuani teatteriarvostelun: hitto, minä istuin samassa esityksessä ja olen täysin eri mieltä! Netissä oman mielipiteen tuominen on toki nytkin mahdollista, mutta kritiikin ja siihen liittyvän keskustelun keskittäminen omalle sivustolleen lisäisi sen volyymia ja palvelisi paremmin myös taiteilijoita, näin uskon.

Toinen taho, jonka kuvittelisin olevan kiinnostunut hajallaan olevan kritiikin kokoamisesta, on Suomen arvostelijain liitto (SARV). Mikä olisi parempi kattojärjestö lietsomaan suomalaista kulttuurikeskustelua ja samalla lisäämään jäsentensä mielipiteiden näkyvyyttä netissä? Ajatukseni ei ole millään tavoin vallankumouksellinen, päinvastoin. New York Times julkaisi toukokuun alussa Motoko Richin jutun, jossa hän pui yhä voimistuvaa trendiä: kirja-arvostelujen määrä on selkeästi vähentynyt amerikkalaisessa printtimediassa, mutta pelastus saattaa löytyä kirjallisuudesta kiinnostuneista bloggaajista. (Löysin linkin alun perin Tuomas Kilven blogista BTJ-Kustannus.)

Freelancerina tiedän, että yksi suurimmista hankkeen toteutumisen esteistä on raha, tai pikemminkin sen puute. Suuri osa kriitikoista on kaltaisiani ”vapaita” sanatyöläisiä, joiden leipä on kirjaimellisesti palasina maailmalla. Nettiin kirjoittaminen on meille valtaosin tappiollista toimintaa, eivätkä kaikki halua ilmaiseksi laatia uusia arvioita nettiin.

Hahmottelemani virtuaalinen kritiikkien kokoelma voisikin sen vuoksi koostua jo kertaalleen jossakin muussa tiedotusvälineessä julkaistuista arvosteluista. Lukijana en nimittäin koe, että kritiikki vanhenisi nopeasti. Lähtiessäni katsomaan vaikkapa jonkun kuvataiteilijan näyttelyä minusta olisi kiinnostavaa tietää, millaisia aatoksia hänen aiemmat näyttelynsä ja teoksensa ovat kriitikoissa ja yleisössä herättäneet. Miten aika on vaikuttanut taiteilijan ideoihin, kädenjälkeen ja taidekäsitykseen? Jos sellaisen tietopaketin ja taiteilijan töihin liittyvän mielipiteiden vaihdon löytäisi netistä samalta sivustolta, se olisi suuri ilo.

kommenttia
  1. Tuima kirjoitti:

    Hyvä idea tuo kommentointimahdollisuus kritiikkiin. HS:llä oli euroviisublogi Nollakerho, jossa oli kommentointi mahdollisuus, eli kokemusta on. Jännää olisi arvioida muuttuisivatko kriitikoiden arviot. Jos palaute olisi suoraa, olisiko halua kirjoittaa muutaman rivin negatiivinen arvio?

  2. Tuima kirjoitti:

    Lisäys vielä. Blogien kirja-arvioissa minua miellyttää se, että arvioita kirjoitetaan myös vanhoista kirjoista, ei vain uutuuksista.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    Uskon, että ammattikriitikoiden kantti kyllä kestäisi netin suoran kommentointimahdollisuuden, eikä se muuttaisi heidän arvostelujensa sisältöä. Päinvastoin, lisätilan ansiosta perustelut pääsisivät netissä aiempaa paremmin esille, ja silloin kielteinen arvio ei tuntuisi niin tylyltä.

    Helsingin Sanomien kriitikot Suna Vuori ja Kirsikka Moring valottivat lehtensä teatterikritiikin periaatteita ja käytäntöjä Teatteri-lehdessä (nro 2/2007). Siinä he kertoivat, miten myös arvioita joudutaan toisinaan taittovaiheessa lyhentämään. Myös otsikointiin puututaan, eikä silloin aina ehditä neuvotella kriitikin tehneen kirjoittajan kanssa. Tästä syystä lopputulos ei välttämättä ole aina kriitikon toiveiden mukainen. Siksi minusta ajatus siitä, että alkuperäiset kritiikit julkaistaisiin netissä, olisi sekä kiinnostavaa että myös oikein taiteilijoita kohtaan.

    Minustakin on hauskaa, kun bloggaajat arvioivat ja kertovat myös vanhoista kirjoista. Uskon, että keskitetty nettikritiikkisivu laventaisi näkemystä suomalaisesta taiteesta myös maantieteellisesti. Ainakin minusta olisi nastaa lukea sekä kriitikoiden että yleisön näkemyksiä siitä, millaisia esityksiä tehdään esimerkiksi Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa, Jyväskylässä tai Vaasassa.

  4. Viides rooli kirjoitti:

    Jep, kirjojen osalta homma toimii parissakin osoitteessa. Minusta oli hauskaa, kun Kirsi Pihan vetämässä nettilukupiirissä kirjailija Kjell Westö osallistui keskusteluun silloin, kun hänen Finlandia-palkittu teoksensa Missä kuljimme kerran oli lukupiirin aiheena.

    Teatterifriikkinä kaipaan aktiivisempaa keskustelua näyttämötaiteiden osalta, myös mielipiteiden vaihto kuvataiteiden tiimoilta jossakin tietyllä saitilla olisi nastaa. Tai sitten en vain ole vielä löytänyt niitä tästä runsaudensarvesta, jota netiksi kutsutaan.

    Yksi syy urputukseeni on myös se, että Hesarin valta-asema kriitikin esittäjänä on niin vahva. Jos nettiin syntyisi taidekritiikkiin keskittynyt saitti, johon osallistuisivat ammattikriitikkojen ohella myös taiteilijat, se saattaisi lisätä keskustelua myös yleisön taholta. Kaikki taiteilijat eivät tietenkään halua kommentoida saati selittää teoksiaan, mutta on myös heitä, joille aktiivinen keskustelu taiteen tekemisen ohella on yksi tapa vaikuttaa. Minusta sellaisen vuoropuhelun syntyminen netissä olisi kiinnostavaa.

  5. Kari Haakana kirjoitti:

    No eikös http://www.hs.fi/kirjat ole juuri tuollainen palvelu? Vai ymmärsinkö toiveesi väärin?