Listat on pop – tai sitten ei

Posted: toukokuu 16, 2007 in Teatteri, Vastarannan kiiski

Kirjailija Juha Seppälä kritisoi blogissaan toimittajien innokkuutta laatia kaiken maailman top-listoja. Hän myös kyseenalaistaa toimittajien ammattitaidon ja halun kriittisyyteen. Kieltämättä jäin eilen itsekin äimistelemään Helsingin Sanomien uutta lukijaäänestystä: ketä hyödyttää tämä jatkuva elokuvien/ kirjojen/taiteilijoiden/rock-bändien/filmitähtien/älyköiden listaaminen? Tiedän, että se on toimituksissa sairaan helppo ja halpa tapa tehdä palstantäytettä, mutta ihan oikeasti: ketä kiinnostaa?

Lisäys klo 12.25

Myllykoulun kesäteatteriin Hämeenkyröön valmistuu tänä suvena koko perheen seikkailunäytelmä Kuohu. Näytelmän kirjoittaja Silja Sillanpää (jep, hän on sukua Taatalle) kertoo näytelmän synnystä ja produktion etenemisestä Kohti kuohua -blogissa.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Terve, Medis! Monitoiminaisille kymmenen pistettä, mutta jätä nyt suosiolla se lista tekemättä… ;-)

    Apropos, pitääkö sinua nykyään tituleerata Leppäseksi vai riippuuko puhuttelunimen käyttö siitä, mistä blogista kulloinkin ilmestyt kommentoimaan?

  2. Viides rooli kirjoitti:

    Ei moninimisyys skitsoa ole. Mietin vain, pitäisikö minun kenties päivittää tietoni alter egojesi suhteen. Reipasta päivää sinne pohjoiseen!

  3. Leppänen kirjoitti:

    katti matikainen on monitoiminainen. hmm, pitäisköhän laatia top 10 monitoiminaista-lista!

  4. Leppänen kirjoitti:

    Voipi tituleerata vaikka miksi ja moni niin tekeekin, mutta kun olen WP:ssä kirjautuneena koko ajan niin nää WP-blogit tunnistaa minut leppäseksi, enkä sitä ole viitsinyt vaihtaa kun käy se ihan hyvin niinkin. Muissa olen kyllä pääasiassa medis.
    voihan se olla vähän skitsoa.

  5. Maija Aalto kirjoitti:

    Tervehdys,

    Eksyin tänne, kun joku lukija vinkkasi blogistasi. Olen siis Hesarin toimittaja, mutten ole mitenkään sekaantunut tuohon tuoreeseen leffaäänestykseemme. Väitän siis vastaan, mutten viran puolesta.

    Minusta on nimittäin erittäin hyvä, että kulttuuritoimituksista kysytään toisinaan lukijoiltakin mikä on heidän mielestään kaunista ja arvokasta eikä vain julisteta ylhäältä mikä on laadukasta. Kyllä, moni valinta varmasti on sovinnainen ja arvattavissa, mutta entä sitten? Kaikki eivät ole. Eikä kulttuurista keskusteleminen saa olla mikään eliitin ja oikeiden kirjailijoiden yksinoikeus.

    Lukijaäänestyksiä järjestetään myös siitä syystä, että lukijat haluavat äänestää itse tärkeiksi kokemistaan asioista. Tuolla leffaäänestyksessä näkyy tässä vaiheessa viikkoa olevan yli 400 kommenttia. Voisi siis päätellä, että aika moni nimenomaan haluaa päästä kertomaan mikä elokuva on juuri omassa elämässä se kaikkein tärkein. Pelkkiä listoja ei varmaan kovin moni jaksakaan kiinnostuneena lukea, aika paljon on kiinni siitä miten listoista myöhemmin jalostetaan juttu. Äänestyksistä saa kyllä rakennettua todella tylsänkin jutun, muttei se ainoa vaihtoehto ole. Ja taka-ajatuksenahan on usuttaa ihmiset keskustelemaan samalla kotimaisesta elokuvasta laajemminkin.

    Toimittajien ammattitaito ja kriittisyys on tietysti ihan hyväkin kyseenalaistaa – muttei ehkä äänestysten perusteella.

  6. Viides rooli kirjoitti:

    Terve Maija, ja mukavaa, kun eksyit. Vielä mukavampaa, kun väität vastaan.

    Ajatus siitä, että lukijoita kuunnellaan ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon, on tietenkin kaunis ja tärkeä. En kuitenkaan usko, että äänestysten kautta ilmenee koko totuus, olipa kyse parhaasta romaanista, elokuvasta tai merkittävimmästä intellektuellista. Kyse on ainoastaan äänestykseen osallistuneiden mielipiteistä, ja heidän ulkopuolelleen jää iso liuta väkeä, jonka aatokset saattavat poiketa rajustikin saadusta tuloksesta.

    Puhuessani listoista tarkoitin myös toimittajien laatimia listoja, joissa kerrotaan, mitkä asiat ovat in tai out, mitkä kirjat ovat kuluneen kauden parhaita, ketkä näyttelijät ovat tosi hot, mitkä ensi-illat ovat must tai ketkä kapellimestarit kuuluvat top viiteen.

    Niin polleata kuin onkin esiintyä ylimpänä laaduntarkkailijana, kulttuurin eri osa-alueiden ja taideteosten paremmuusjärjestykseen laittaminen ei tosiasiassa palvele ketään, koska kyse on makuasioista. Minusta on järjetöntä kiistellä siitä, kumpi on parempi ohjaaja: Aki Kaurismäki vai Matti Kassila.

    Toimituksissa laadittaviin listoihin liittyy myös monta ongelmaa. Yksi niistä on se, että vain helposti saatavilla olevat teokset päätyvät listalle. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että listan laatija ottaa vertailuun lähinnä ne cd-levyt, jotka levy-yhtiöt ovat lähettäneet toimitukseen. Tahot, joilla ei ole resursseja tehokkaaseen markkinointiin, jäävät ulkopuolelle, näkymättömiin. Teatterin puolella sama näkyy siten, että lehdet listaavat/suosittelevat nykyään vain suurten kaupunkien esityksiä, ja niistäkin vain niitä, joissa on tv:stä tunnettuja tähtiä. (Lue: näyttelijöitä, jotka listojen laatijat tuntevat tai joiden he olettavat suuren yleisönkin tuntevan.)