Lasikaton vartijat

Posted: huhtikuu 12, 2007 in Vastarannan kiiski

Poikkean tavoistani ja pohdin kulttuurin sijasta hiukan politiikkaa, ovathan käynnissä hallitusneuvottelut, joiden pitäisi tuottaa maalle iskuvoimainen ja muutoskykyinen päättäjien ryhmä. Syynä hetkelliselle sivuraiteelle siirtymiseen on huhu, jonka tänään kuulin ja joka oitis nosti mieleeni Kari Suomalaisen poliittiset pilapiirrokset ja hänen näkemyksensä Kokoomuksesta: kypäräpäisen, pullean papin patavanhoillisine asenteineen.

Kuulemani huhun mukaan ruiskukkapuolueen Pirkanmaan ääniharava, koko maassa eniten ääniä saanut nainen, pudotetaan tylysti ministerilistalta ja hänen sijalleen nostetaan naisen äänivyöryn imussa Arkadianmäelle noussut maakunnan mies, maanviljelijä Kaivannosta. Jyrki-boyn poikapiiri pyörii tällä hetkellä vinhasti, salkkuja jaetaan hyville veljille, eikä mukaan mahdu naisia kuin korkeintaan peukalon alle.

Jos huhu pitää paikkansa, puoluejohtaja Kataisen julkisuudessa esittämät vaatimukset ”kansan äänen kuulemisesta” ja ”demokratian toteutumisesta” joutuvat outoon valoon. Tai ehkä ei sittenkään. Puhutaanhan nyt puolueesta, jossa naisten asema on hankalin. Näin ainakin osoitti sanomalehti Karjalaisen 22. syyskuuta 2006 julkaisema selvitys.

Aaro Virolaisen kirjoittamassa jutussa osoitetaan, miten miehet pyörittävät puoluetoimintaa. Vinoutuneen sukupuolijakauman myöntää myös Jyrki Katainen, joka sanoo pitävänsä sukupuolijakaumien tasapainottamista itseisarvona ja haluaa kannustaa päteviä aktiivinaisia asettumaan ehdolle. Se, toteutuuko kyseinen itseisarvo ministerinvirkoja jaettaessa, näyttääkin olevan ihan toinen juttu.

Jäin pohtimaan, miksi lasikaton läpäiseminen on naisille edelleen niin vaikeaa puoluepolitiikassa. Koulutuksen tai taitojen puutteesta ei voi olla kyse. Otetaan vaikkapa esimerkiksi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä toiminut Paula Lehtomäki, jonka asiantuntemusta, suorapuheisuutta ja selkeää ulosantia arvostan suuresti. Mieleeni on jäänyt uutiskuva, jossa Lehtomäki on Helsinki- Vantaan lentokentällä vastaanottamassa Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Raskaana oleva nuori, huoliteltu nainen puhuu sujuvaa venäjää itänaapurin itsevaltiaan kanssa, eikä Putinin ilmeestä voi erehtyä: aitoa ihailua.

Tuohon hetkeen tiivistyi vahva ylpeys omasta maastani ja suuri kiitollisuus äitejämme, isoäitejämme ja heitä edeltäneitä naissukupolvia kohtaan. Miten hienoa työtä he olivatkaan tehneet, nuo arjen ahkerat minnacanthit, jotka olivat jaksaneet taistella meille, nykypäivän naisille, oikeuden kouluttautua, työskennellä koulutusta vastaavissa tehtävissä ja edetä yhteiskunnallisella uralla, jos niin tahdomme. Tuollaisia Pauloja meillä kasvaa, myhäilin sohvallani tv-uutisten äärellä, ja olin varma, että hän saa pian muita päteviä ja asiaansa paneutuvia nuoria naisia seurakseen.

Ja pah! Tämänpäiväisen huhun perusteella hallituksen keskiössä on uusi sinivalkoinen Tupu, Hupu ja Lupu -ketju, jota vahvistetaan Mortilla ja Vertillä. ”Tuleeko Kokoomuksessa lasikatto naisilla vastaan”, kyseli Karjalaisen tekemää selvitystä syynännyt Vihreiden puoluesihteeri Ari Heikkinen viime marraskuussa. Taitaapi tulla.

Mainokset
kommenttia
  1. Tuima sanoo:

    Miksiköhän on lähtökohtaisesti niin vaikea luottaa poliitikkojen puheisiin? Ja miksi äänikuningatar ei nauti puoluejohdon luottamusta? Miksi hän on sitten edes päässyt ehdokaslistalle? Onko hän kritisoinut vääriä tyyppejä?

  2. Viides rooli sanoo:

    En tiedä, mitä äänikuningatar on tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta tuo viimeinen kysymyksesi – kritisoinut vääriä tyyppejä? – olisi oma veikkaukseni. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vallitsevia toimintatapoja arvosteleva henkilö ”unohdettaisiin” ja jätettäisiin tietoisesti vallan keskiöstä syrjään. Varsinkin naiset saavat usein kärsiä suorapuheisuudestaan niin työelämässä kuin politiikassakin.