Törmäyskurssilla

Posted: huhtikuu 1, 2007 in Mietteitä

Miten valtavasti voimia tavoittamattomuus syökään. En puhu pätkivistä tietoliikenneyhteyksistä, vaan kanssaihmisen ajatusmaailmasta, jonne sukeltaminen osoittautuu mahdottomaksi tehtäväksi.

Siitäkö tämä väsymys ja ärtynyt mieli? Kyllä. On rasittavaa keskustella, kun sanat merkitsevät puhujille eri asioita, sisällön sijaan tulkitaan rivien välejä ja lauseista kasvaa väärinkäsitysten vellova verkko. Heitän kädet kohti taivasta ja pakenen rakkaaseen maastoon, runojen avaraan piiriin. Ja kas, hetken riimejä koluttuani pysähdyn Annukka Peuran Kaaoksen matkustaja -kokoelman (WSOY, 1989) äärelle ja hymähdän: niinpä.

”En tunne sinua, enkä oikein jaksakaan
ottaa enempää selvää,
Pakomies, minne jousi lyhtypylvään
valo, majakka, minne?
(pimeään syvään kuin naiseen pimeään)

Päättämätön,
sinusta on päätetty jo, sinut on vedetty yli
kuin vahingossa, pieni taistelija, väistelet pimeää
ja minun, minun pitää huomata
että sinussa on valo

et osaa kysyä oikein keneltäkään”

Advertisements
kommenttia
  1. haavetar sanoo:

    Kiitos runolöydöstä!

    Annukka Peura on minulle uusi tuttavuus, mutta runonsa puhutteli. Tällaisesta kohtaamattomuudesta on varmaan kaikilla karvaita kokemuksia. On syvästi lohdullista, kun joku on osannut pukea sellaisen sanoiksi ja antanut luettavaksi.

  2. Viides rooli sanoo:

    Hei Haavetar, kyse on Peuran esikoiskokoelmasta, joka voitti aikanaan J.H. Erkon kirjoituskilpailun. Hänen runoissaan on paljon paradokseja. Yksi kokoelman suosikeistani on seuraava:

    ”Olin etsimässä ruusujen seuraa
    kun huomasin: ruusun keskus
    on labyrintti.
    Kävelin ulos talostani.
    Kynnyksellä tapasin sinut.”