Matka, kamppailu vai pussillinen herneitä?

Posted: maaliskuu 30, 2007 in Arjen ilot
Avainsanat:,

Googlettaminen on joskus tosi turhauttavaa, kun hartaasti metsästetyn tiedon sijaan näytölle avautuu kerta toisensa jälkeen löyhäpäisiä sepustuksia. Mutta välillä silmien eteen ilmestyy pieni aarre, jota on pakko jäädä lukemaan. Näin viikonlopun alkajaisiksi heitän espoolaisten koululaisten tavoin pienen pähkinän purtavaksi: mikä on elämän tarkoitus?

Tarina ajoittuu vuoteen 1993, jolloin Eestinkallion koulun kolmasluokkalaiset lähettivät noin sadalle suomalaiselle ajattelijalle(?) elämän tarkoitusta peräävän kysymyksen. Ja vastauksiakin tuli. Elämää verrataan milloin matkaan, milloin porkkanaan, milloin pussilliseen herneitä. Ohjaaja Aki Kaurismäki painottaa luontoa ja ihmistä kunnioittavaa henkilökohtaista moraalia, dramaturgi Outi Nyytäjä kehottaa elämään kuin terrieri: kuono pystyssä, häntä heiluen ja kaikki maailman hajut nenässä. Rehellisin lienee ollut kirjailija Hannu Salama, jonka vastaus kuului: voi rakkaat lapset, minä en tiedä. Lisää pohdintaa elämän tarkoituksesta löytyy –> täältä.

kommenttia
  1. Viides rooli kirjoitti:

    Hei Maria, minusta oli yllättävä tuo Kinnierin tutkimuksesta löytyvä tieto, että peräti 7,4 prosenttia tutkituista filosofeista ja muista ajattelijoista (joita oli tosin vain 195) koki elämän olevan absurdia, eräänlainen vitsi maailmankaikkeudessa.

  2. Maria kirjoitti:

    Mielenkiintoisen linkki. Kiitos.

  3. Viides rooli kirjoitti:

    No joo, kieltämättä ajoittain tuntuu, ettei tässä touhussa ole lainkaan tolkkua. Mutta sen vastapainona olen ainakin itse kokenut hetkiä, jolloin elämälläni on selvästi (ollut) tarkoituksensa.

    Myös ikä auttaa näkemään merkityksiä hyvin pienissäkin asioissa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vahvemmin elämiseen kuuluva oppiminen on tuntunut mielekkäältä. Ehkä juuri se onkin yksi elämän tarkoituksista: oppia jotakin olennaista itsestään, toisista, tästä maailmasta. Ja se riittää.

  4. Maria kirjoitti:

    Hmm. Kyllä se absurdilta välillä tuntuu. Absurdia kenties juuri se, että niinsanotusti ”merkistysten juurille” näyttäisi olevan mahdotonta päästä.